Ei pysäytä hätäjarrutkaan

Viikko sitten perjantaina käytiin treenaamassa hallilla koirien kanssa ja pöllin meidän treenipätkän Demin ja Riesan blogista. Mitään sen suurempia muistikuvia ei ole, kokeilin varmaan kaikki ohjaustavat läpi, ja lopulta mentiinkin vähän miten sattuu. Aadan kanssa treenattiin myös keinua, selvää edistystä edelliseen tapahtunut jälleen. Kepittelin kummankin koiran kanssa, onhan ne ihan eteviä. Seuraava videopätkä kertonee kaiken oleellisen, muuten jäisi tämäkin viikko sitten aloitettu postaus varsin vajaaksi näiden treenien osalta:



Aada aloitti juoksuna joskus alkuviikosta, joten treenit on sen osalta poissuljetut ja Sindi pääsee treenaamaan kerrankin kunnolla. Torstain treenit menivät ihme kyllä aika hyvin, joten pyörittelen ihan tosissani päässä ajatusta kisaamisesta vielä sen kanssa. Jos Sindi ei välittäisi tuomarista niin meillä ei olisi mitään hätää!



Siispä Aada onkin saanut keskittyä nyt täysin voimin paikkamakuuseen, se joutuu kestämään ties minkälaisia variaatioita, jostain syystä lähes ylivoimaisen vaikeaksi muodostui makaaminen rauhassa maassa, kun kierrän sitä ympäri peruuttaen.
Sindin kanssa tehtiin tänä aamuna seuraamispätkiä vaihtelevalla matkalla, pisin taisi olla BH:n alkuosa, eli se 50 askeleen suora, täyskäännös ja vauhdinmuutoksia. Kivastihan tuo pikkulikka toimii kun ei ole mitään paineita, kisatilanteessa on ihan turha toivo. Jotain paikallaolon tapaistakin otin kummankin kanssa, Vilma vielä keskellä. Sindin jouduin kerran palauttamaan maahan, mutta alkusähläyksen jälkeen makasivat ihan nätisti paikallaan, vaikka kiertelinkin kenttää ympäri ja matkaahan tosiaan oli ihan reilusti.

Niin ja kyhäsin pihalle oman alkeisrenkaan, jolla ei pääse epäonnistumaan! :D

Paada synttärisankari

Onneaponnea pienelle touhottajalle!
Se on kehittynyt vuodessa paljon, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Loppukesästä starttailimme agiharrastusta ja kuinka paljon se onkaan tässä ajassa edistynyt! Ei mene enää pitkään, että meidät nähdään kisakentilläkin. Löysimme totisesti sen the harrastuksen. Aada oppii nopeasti, palkkautuu hyvin ja osaa yleensäkin ottaa ilon irti treeneistä ja vapaa-ajasta.
Siitä on vuodessa tullut paljon varmempi, itsenäisempi ja ehkä viisaampikin (toivossa on hyvä elää).
Kaiken kaikkiaan Aada on loistava pieni koiraeläin ja elämä sen kanssa on melko helppoa, eri tavalla kuin Sindin kanssa, mutta kuitenkin :)

Kaikissa meissä asuu pieni pikakiituri

© Henriikka H.

Äkillisen blogi-innostuksen siivittämänä tulee kerrankin kirjoitettua treenit muistiin ju ruodittua niitä vähän tarkemmin. Huomatkaa myös uusi, keväisempi ulkoasu!
Sunnuntaina agitettiin keskenään ja päätinkin ottaa Aadan kanssa tehotreeniin keinun ja kepit. Kepeille A kuitenkin hyppi välillä toiseen väliin ja muutaman kerran se kehtasi jopa jättää pari viimeistä pujottelematta jos lähdin irtoamaan liian kauas. Mitä ihmeen pelleilyä sekin on, periaatteessa voisi laittaa verkkoja takaisin taas muutamaan väliin, mutta kun vihdoin ollaan päästy eroon niistä! Tiedän, että Aada varsin hyvin osaa ne ja selvittää vaikeatkin kulmat, kestää irtoamista jne. niin pistää miettimään, että ei kai me kuitenkin olla edetty sitten liian nopeasti ja huolimattomasti? Vaikka puolisen vuotta niitä ollaankin treenailtu...
Keinua treenailtiin ensimmäisen kerran kokonaisena oikeastaan, aikaisemminhan Aada on päässyt vain kiikkumaan hetkeksi. Vein kuitenkin namialustan keinun kontaktille ja vapautin Aadan vain syömään namit pitäen keinua paikallaan laskien sen vähitellen alas. Noh, pari ensimmäistä kertaahan tää meni ihan hyvin, kunnes se keksi jostain syystä alkaa himmailemaan ylösmenolla ja päässä, minkä seurauksena laitoin vielä maahan noin metrin päähän toisen namialustan, mihin vapautin sen aina keinun pään osuttua maahan. Tässä vaiheessa teki mieli hakata päätä jo seinään, miksi Aada yhtäkkiä keksi alkaa pelkäämään keinua, vaikkei mitään järisyttävää edes tapahtunut! Välissä treenattiin sitten muuta ja lopuks vielä pari toistoa keinulla, vielähän sitä pelotti, mutta meni se sen kuitenkin edellistä reippaammin.
Kieputeltiin myös edellisen ryhmän jättämää pientä radanpätkää, lähinnä jotain sylkkäreitä, takaakiertoja yms. Hinkattiin myös edelliseen postaukseen lisäämääni pätkää ja saatiin jopa muutama onnistunut toisto, edelleen Aada ampui suoraan kepeille, muttei enää juostu ristiin kertaakaan.

Sindin kanssa hypittiin vaan hyppimisen ilosta ja palkkailinkin sitä milloin kahden esteen jälkeen ja välillä viiden. Se juoksi ihan onnessaan ja pinkoi lelun perään ihan täysiä. Säilyisipä tämä into taas pitkän aikaa. Keinua treenailtiin aika samalla tavalla kuin Aadan kanssa ja kaikesta näki, että Sindillä oli kivaa vaikka aina ei mennytkään ihan putkeen, kirjaimellisesti. Pimeät putken päät koituivat siis ongelmaksi, muutaman toiston jälkeen ne kuitenkin sujuivat sindimäiseen tapaan kuin vanhalta tekijältä (okei, myönnetään, aika vanhahan tuo onkin jo).

Ensi treeneissä pitää taas muistutella rengasta, sitä en viitsinyt enää sunnuntaina ottaa sekoittamaan pakkaa enempää, Aada saa siihen asti sulatella keinua!

Irti ilo!

Kesä tulee kovaa vauhtia, aurinko lämmittää, joka askeleella kura roiskuu ja koiratkin näyttävät siltä, ettei niitä ole pesty viimeisen vuoden aikana kertaakaan. Paljon muutakin on ehtinyt tapahtua, Sindi kävi tokoilemassa epiksissä ja Team Aasi yhdessä agimölleissä!

26.3 avattiin tokokausikin virallisesti Savpk:n järkkäämissä epiksissä. Sain jälleen huomata, ettei hallikokeet ole Sindin juttu. Toisaalta lisää varmuuttahan jokainen kisanomainen treeni tuo meidän suorituksiin.
Luoksepäästävyys 8, Sindi väisti parin askeleen verran, suhteessa moniin muihin kertoihin kuitenkin ihan reippaasti toimi.
Paikkamakuu 10, tähän olen niin tyytyväinen. S jäi äärettömän levollisen oloisena paikalleen eikä välittänyt lainkaan vieressä haukkuvasta koirasta. Voisin ylistää tätä maasta taivaisiin, ehkä tää ongelma alkaisi siirtyä historiaan.
Seuraamiset 7 & 7½, skippaan kohta nää kokonaan, Sindi käppäilee perässä tietämättä mitä tehdä ja vaikka mitä! Jestas sentään, ollaankohan me kolme kertaa ainakin palattu ihan alkeisiin superpalkalla ja rauhassa edeten, eikä mitään vaikutusta.
Maahanmeno 8, valmisteleva osuus ihan ok, edelleen se tuli muutaman askeleen jäljessä ja annoin sille tosi voimakkaan vartaloavun. Oliskohan vielä ennakoinut perusasennonkin?
Luoksari 0, pieni paineistuminen taisi tässä käydä, Sindi ei liikahtanutkaan ja vasta ihan lähellä siirtyi sivulle.
Seisominen 7, taas vartaloapuja ja ennakointia, samaa vanhaa kauraa.
Hyppy 9, ennakoi muistaakseni perusasennon, ei kai muuta.
Kokonaisvaikutus 8½, Sindiä jännitti selvästi, vaikka olikin tuttu halli ja tuomari. Kisatilanne on sille ilmeisesti liikaa.
"Ohjaajalle varmuutta ja uskoa onnistumiseen -> kenties auttaisi koiraankin. Kun yhteistyö sujuu, se sujuu loistavasti."



3.4 suunnistettiin jälleen samaiselle hallille agimölleilemään. Aadan rata oli simppeli ja rataprofiililtaan selkeä eli no problems. Ensimmäisellä radalla A tuntui jotenkin vähän tahmealta, loppua kohden sekin vapautui ja saatiinkin ihan mukava rata aikaan. Pussissa Aada kuitenkin tuli ikään kuin väärää reunaa pois, jonka takia jäin liikaa jälkeen ja juostiin hypyn ohi.
Uusinnassa skarppasin vähän ja päätin, että kyllä ehdin ja niin sitten ehdinkin! Ajallisesti mentiin jotain viisi sekuntia ensimmäistä nopeammin ja ensimmäinen sija sillä sitten irtosi, antaa kummasti motivaatiota tämmöset leikkimielisetkin kisat.

Sindin kanssa startattiin astetta vaikeammalla radalla ja pikkuharmaa köpötteli vallan reippaasti ja virheettä. Ei oikeestaan mitään erityistä huomautettavaa, ihanneajan sisäänkin päästiin ja samalla kolmannelle sijalle.


Huomatkaa Aadan kesäturkki!

Torstain treeneissä oli haastava rata, joka osoittautuikin mukavaksi! Alla oleva pätkä on viimeiseltä neljännekseltä ja se erityisesti ei ottanut onnistuakseen.



Ensimmäisellä kerralla mitään ajattelematta juoksin vain suoraan ja käännyin kertomatta Aadalle mitään. Sen seuraksena olinkin täydellisesti edessä kepeille mentäessä ja tein varsin tyylikkään hypyn koiran tieltä pois. Rautalangasta vääntämisen jälkeen (ja about miljoonan yrityksen jälkeen) tajusin, että en voi vaan töröttää vaan miun pitää kääntää sitä kroppaa ja kertoo liioiteltuna Aadalle minne mennään. Ja eron huomasi heti; hypyltä se jatkoi matkaa suoraan keppejä kohti jättäen toisen aidan välistä ihan vaan sen ansiosta, että pidin vartalon kepeille päin. Parempaan päin mennään, vaikka en osaakaan edelleenkään ohjata ollenkaan! Sindille riittää huikaisu esteelle päin ja sehän tekee, Aadalle pitää näyttää selvästi ja kunnolla, muuten homma ei toimi.
Joka tapauksessa suunta on oikea, eli eiköhän me nyt ihan oikeasti tähdätä niihin toukokuun kisoihin! Rengas ja keinu ovat enää oikeastaan ne keskeneräiset esteet, mutta en usko, että niihinkään ikuisuutta menee.

Tricktrick

Tylsänä lauantai-iltana sitä muistaa bloginkin. Siitä voi siis tehdä johtopäätöksen, että näitä pitkäveteisiä iltoja tulisi olla enemmänkin.
Hiihtoloma ja sitä edeltävä viikko pidettiin taukoa agista. Viime viikon sunnuntaina päästiin kuitenkin taas treenailemaan molempien koirien kanssa ja taitaviahan ne olivat. Otettiin ihan yksinkertaista 12 esteen pätkää, jossa olikin ihan hauskoja juoksusuoria. Taidettiin ottaa myös välistävetoja ja takaakiertoja kolmella esteellä niin, että itse pääsin liikkumaan suoraan eteenpäin. Aada hoksasi idean melko nopeasti, otin jokaisen välin aluksi erikseen ja lopulta se sujuikin kumpaankiin suuntaan ihan riittävän hyvin. Sindin kanssa homma olikin sitten kinkkisempi, mikä oli ihan odotettavissa sen aivotoiminnan tuntien. Takaakierto oli sille selvästi helpompi, mutta siitä huolimatta S poukkoili miten huvitti, monen toiston jälkeen Sindilläkin ilmeisesti syttyi joku lamppu päässä ja päästiinkin aina yksi väli onnistumaan.
Torstain rata oli ihan mukava ja suht helppo rata ilman mitään erityisen hankalia kohtia. Kontaktit oli aivan superit, turhaan pelkäsin niiden puolesta. Vaikka Aada tulikin vauhdilla alas niin pysähtyminen tapahtui just, eikä melkein! Eikä hehkuttaminen tähän loppunut, A meni jälleen kepit ilman verkon verkkoa täydellisesti kerran. Sen jälkeen taskut tyhjenivätkin nameista nopeasti järjettömien kehujen kera. Radalle kuitenkin laitoin puolikkaat verkot ihan varmuuden vuoksi, ensi kerralla voisi tehdä jo molemmalta puolelta kerran. Myös rengasta otettiin radan ohessa kutsuna ja jatkettiin siitä eteenpäin vain, ei mitään ongelmaa siinäkään. Oikeastaan koko treeneistä jäi suhteellisen hyvä fiilis, Aada osaa ihan oikeasti jo aika paljon!

Tänään suunnistettiin Mustiin & Mirriin sen ensimmäiseen temppukisaan. Aada pääsi lähinnä katselemaan menoa ja Sindi ihan temppuilemaan. Vähänhän sitä jännitti ja mitään se ei tehnyt niin kuin olisi pitänyt, tosin sillä nyt ei mitään väliä ollutkaan, palkaksi kun sai paljon nakkia ja sinne ei kuollut! Uusi kokemus taas jatkuvasti kasvavaan listaan, näin sen kuuluukin mennä.
Ajattelin muuten, että voisin laittaa teidän iloksi vaikka joka kuukausi tyyliin "kuukauden temppu"-videon, jos vain kamera suostuu yhteistyöhön. Pari ihan hauskaa ideaa olis jo keksitty, ehkä tää antais motivaatiota myös opettaa ne koirille.

'cause girl, you're amazing

Lämpömittari näyttää lähes -30 astetta ja voitte arvata, ketkä uhmaavat talvea ja lähtevät treenaamaan jopa niin kauas kuin etupihalle! Nakitin siskon kameran taakse ja sen seurauksena saattekin pientä videomatskua, kun Sindi erään kerran treenaili. Ja tosiaan harvoinhan me noin pitkiä pätkiä tehdään, mutta ajattelin, että teitä tuskin kiinnostaa katsoa, kuinka kerta toisensa jälkeen palkkaan Sindiä sivulletulosta tai muutaman askeleen seuraamisesta.



Pikkuneitihän oli varsin pätevä, nykyisin se muuttuu onnesta soikeaksi, kun otan treeniliivin esiin. Jos tämän vireen vain saisi siirrettyä kisakentillekin niin meillä ei olisi mitään hätää. Hiemanhan se edistää, mutten viitsi sitä alkaa korjaamaan, olen niin pitkään valittanut koirasta, joka vain lahnailee perässä. Pieni edistäminen on kuitenkin aina parempi kuin puoli metriä perässä laahustaminen. Täykkärit vähän leviää turhaan, pitää alkaa tiukentamaan niitä, tällä hetkellähän ne ovat lähinnä kaarroksia, tiukasta käännöksestä ei siis tietoakaan.



Kaikki kolme liikettä tehtiin yhteen putkeen, kuten ehkä fiksuimmat voivat huomata. Jäävistä jätin perusasennot ihan tarkoituksella pois, Sindillä on paha tapa ennakoida niitä. Luoksetulossa nousi seisomaan ihan vain sen vuoksi, että maa oli - yllätys yllätys, varmasti kylmä. Muuten Sindi teki kyllä hyvällä draivilla, pitää toivoa että sama into ja vauhti säilyisi aina mukana treeneissä.


Paada oli taas torstain treeneissä mukana, jotka Päivi jälleen piti. Rata oli ihan simppeli, alussa oli hallin mittainen suora, alussa kaksi hyppyä ja aa. Jätin Aadan hyppyjen taakse ja menin kutsumaan aalle, muutaman helpotetun kerran jälkeen sekin onnistui hyvin. Kaarroksia yritin saada pienemmäksi sanomalla tässä ja tiputtamalla lelun juuri ennen hyppyä ja sehän toimi, enää ei niitä metrisiä lenkkejä tullut!

Rengasta otettiin myös erikseen avustajan kanssa, lähetin Aadan renkaan takaa suoraan namille. Vajaa kymmenen toistoa otettiin ja viimeisillä kerroilla kuljin jo vähän mukana. Kepeillä oli puolet verkoista ja nekin nostettu n. 30cm korkeuteen. Joka kerralla Aada meni kaikki puhtaasti, ilman pienintäkään epäröintiä.

Selvästi hyvä päivä

Torstain treenit piti poikkeuksellisesti Päivi, yllättävän paljon saa uusia näkökulmia ja ajatuksia, kun ei ole aina se sama koutsi! Jees, rata oli kutakuinkin yllä olevan näköinen, etäisyydet vähän saattaa heittää, profiili siitä kuitenkin ehkä hahmottuu.

Jätin Aadan suht vinoon ensimmäisen hypyn taakse ja valssasin kakkosen jälkeen, mutta olin jo siinä vaiheessa auttamattomasti myöhässä ja en tietenkään saanut enää koiraa käännettyä kolmoselle. Uusintayrityksellä ehdin jo näyttää seuraavankin esteen ja päästiin putkeen ihan onnistuneesti, likka ei vilkaissutkaan viereistä hyppyä, joka siinä houkutteli. Miun oli tarkoitus kääntää Aada putkesta vasemmalla kädellä puomille, mutta kerta toisensa jälkeen se pyörähti vastapäivään. Pitäis vaan oppia muistamaan, että tää koira on Aada ja sitä pitää oikeasti ohjata, eli irrottaa se käsi kunnolla kyljestä ja selkeästi näyttää mihin ollaan menossa! Puomin kontaktilla vähän sikaili, otettiin useamman kerran uudestaan ennen kuin sain sen jäämään nätisti siihen. Tällä kertaa Aada sai päähänsä haistella jatkuvasti maata, yritin pitää sen mielenkiinnon nameissa, heikoin tuloksin. Nää kontaktit on ikuisuusprojekti, joka ikinen kerta tuo keksii jonkun uuden oheistoiminnon. Kepeissä oli kaikki verkot taas, noin 20cm maasta nostettuina, haetaan nyt kunnolla sitä varmuutta niihin. Putkeen irtosi hyvin ja persjätön kautta jatkettiin aalle, jonka kontakti taas oli mallikelpoinen. Hypylle vein sen oikealla kädellä ja käännyin jo hyvissä ajoin seuraavalle hypylle, joka siis oli okseri, mitä ei kuvasta huomaa.
Tässä välissä stoppasin ja otettiin keinu avustajan kanssa, ettei päässyt rämähtämään liikaa ja säikäyttämään Aadaa. Pari kertaa se ponkaisi pois kesken kaiken, mistä murahdin ja otettiin uudelleen. Muuten Aada meni tosi näpsäkästi kontaktialueelle odottamaan laskeutumista, jonka jälkeen se suunnisti alustalle ihan tietoisena siitä, mitä pitää tehdä. Seuraavalla hypyllä koitin saksalaista, eikä siinä mitään elämää suurempia ongelmia ilmennytkään. Aadahan tosiaan kesällä taisi pari kertaa pentuna treenata tätä, ei sen enempää. Vähän kaarros miun takana venyi, muttei kuitenkaan erityisen pahasti. Viimeiset kaksi hyppyä olivat sitten ihan peruskauraa.
Toisella kierroksella otin vielä pari kertaa alun uudestaan ja tällä kertaa Aada kääntyikin puomille putkesta paljon paremmin, jeps.



Sindi muuten päätti alkaa juoksemaan, edellisistä onkin vierähtänyt jo tovi. Se ei edes vuoda erityisemmin, kaksi tippaa taisin lattialta tänään pyyhkiä.

Kisakausi korkattu!

Lauantaina suunnattiin kohti Varkautta kera kahden puudelin. Pelonsekaisin ajatuksin mietin lähinnä tuon nuorukaisen mietteitä uudesta paikasta ja esteistä, sekä täysin vieraasta kisatilanteesta. Mutta Aada yllätti kuitenkin positiivisesti, vaikka halli olikin ahdas, ei ongelmia syntynyt, jeij! Rata oli, kuten videolta näkyy, tosi simppeli, mut silti onnistuin sössimään sen. Startattiin Aadan kanssa ihan ensimmäisinä ja vähän Aadaa ilmeisesti kuitenkin jännitti, lähdössä se haisteli lattiaa ja oli vähän ihmeissään muutenkin. Muurin kiersi aluksi, kun se oli niin mahdottoman erinäköinen. Aada oli jotenkin tahmea, se innostui huutamaankin vasta putken jälkeisellä hypyllä. Aalle oli jo menossa, mutta viime hetkellä päätti sitten, että "jäiks" ja hyppäsi sivuun. Toisella yrittämällä Aada tuli kuitenkin ihan oikeaoppisesti, kontaktikin oli hieno. Toiseksi viimeisen hypyn ohitti kuitenkin taas, ehdin nähdä sen vilkaisevan numeroa, jälleen kuitenkin toinen yrittämä tuotti tulosta. Ei ollut Aada ihan oma itsensä, tosin eiköhän se oli ihan ymmärrettävää, kun yhdistää nuoren koiran ja ensimmäiset kisat.



Aada kuitenkin uusi saman radan ja tällä kertaa oli vähän aadamaisempaa menoa havaittavissa. Yllä siis kyseinen suoritus. Hylky oli ihan oma moka, mitäs oon hidas lössykkä enkä edes ohjaa! Voi tsiisus nuo kädet, en tiennytkään että ne noin typerältä näyttävät. Hmm, tosiaan ohjaaminen vois olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Ja entäs tuo kontakti, varsinkin kun palkkasin siitä?! Järkyttävää, ei missään nimessä saa tulla tavaksi. Vaikka Aada vähän hidas olikin (miusta ei edes puhuta) niin taisi neljänneksi nopein aika olla.

Sindin kanssa lähinnä nauratti, en edes viitsi laittaa videota teidän nähtäville :D Neiti päätti, että rengas on älyttömän pelottava ja kiersi sen kaksi kertaa häntä koipien välissä ja kertakaikkiaan säälittävän näköisenä ennen kuin sillä syttyi lamppu päässä ja se tajusi jutun jujun. Vähän tuli ylimääräistä lenkkiä, kun Sindi päätti kiertää pari ylimääräistä hyppyä, kehut kuitenkin kivasta irtoamisesta ja matka jatkui! Aalle ei edes jäänyt erityisemmin hidastelemaan ja ensimmäiset viisi keppiäkin pujoteltiin vähän vauhdikkaammin. Lopussa Sindi jopa juoksi, mikä on jo voitto itsessään. Tuloksena kuitenkin K, K, HYL, HYL, mutta Sindillä oli hauskaa ainakin ratanauhojen ulkopuolella, jääköön loput sen aivoituksista hämärän peittoon.

Nyt etsin möllejä varmasti pitkin maailmaa ja kesällä sitten kisaamaan ihan virallisiin asti. Ehkä. No ei, lupaan että meidät nähdään joskus edes kisakentillä ellei nyt luustosta paljastu jotain epätoivottua ja odottamatonta.

Aksailee

Torstain treenipätkähän näytti tältä, rata on otettu ASB-lehdestä. Ja kerrankin blogi-innostuksen iskiessä yritän laittaa jotakin muistiin, pienellä viiveellä vain.

A:n kontakti oli hyvä, vaikka jouduinkin putken vuoksi kiertämään kauempaa ja jättämään Aadan suorittamaan kontakia hieman itsenäisemmin. Huomasin kuitenkin, että A on aina lähdössä palkan jälkeen pois jolloin sanon "siinä" ja koira jää odottamaan... hups. Kääntyminen hypyltä oli napakka ja ei venynyt erityisemmin ja putkeen asti kaikki menikin ihan mukavasti. Ensimmäisellä kerralla jäin kuitenkin liian lähelle keppejä kutsumaan Aadaa ja sehän valitsi tietenkin putken nopeimmaksi vaihtoehdoksi tulla takaisin pyörittyään hetken. Yritin ottaa Attendaalin vastaan suoraan putkesta, mutta keppikulma muodostui jostain syystä vaikeaksi hahmottaa ja pentu hyppi helposti viidennestä välistäkin vasta sisään. Päädyin sitten viemään Aadan toista puolta kepeille ja leikkaamaan takaa, se onnistuikin paremmin! Palkkailin pari kertaa keppien jälkeen ennen kuin jatkettiin. Muurin kierto ja putkeen lähetys sujuivat ongelmitta, itse kuitenkin jäin "väärälle" puolelle ja yritin saada Aadan hyppyjen välistä kiertämään. Miun kroppa kuitenkin osoitti liikaa viereiselle hypylle ja käsi teki ihan omiaan, tuloksena siis koira joka hyppii yhtä hyppyä ihan onnessaan. Lopussa treenattiin kuitenkin myös tältä puolelta menoa ja onnistuihan se lopulta kohtalaisesti. Valssasin hypyn jälkeen ja päästiin aalle ilman pienintäkään putkeen vilkaisua, kepeille Aada haki hienosti vaikka lähdinkin etenemään jo kauemmas. On se jännä, kuinka tällaiset vaikeammat kulmat luonnistuvat, lähes suorissa lähestymisissä hypitään miten sattuu. Loppu oikeastaan oli aika peruskauraa, putkesta jatkettiin tosin suoraan pussiin, Aadahan ei vielä osaa suorittaa rengasta.
Odotellessa treenailtiin hiukan rengasta niin, että se oli ihan maassa ja targetti toisella puolella. Kerran oikaisi sivusta, muuten ehkä kaikki kymmenen toistoa menivät nappiin! Pitää nyt vain treenailla erilaisia keppikulmia ja miun on pakko opetella vihdoin ohjaamaan, ei tule mitään jos vain huiskasen koiran jonnekin. Mutta pikkuhiljaa varmaan pitäis alkaa valmistautumaan noihin mölleihin, Aada pääsee esiintymään ensimmäistä kertaa :x!


(Kyllä se nyt on taas siistimmässä kunnossa!)

Ei siellä oo ees kylmä, joopa joo

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se meni? Seuraavana siis lenkin ohessa räpsittyjä photoja pieneltä treenituokiolta, © Henriikka H.


Pieni oli ihan into piukeena pyörimässä sivulle!




Josta tietenkin seurasi superleikkiä The Lelun kanssa.


Virallisemman puolen jälkeen Sindi päästi sirkusminänsä valloilleen ja esitti useita uskomattoman älykkäitä temppuja.


Ja namia vaan nassuun! Mikäs sen parempaa?


Aadan vuoro näyttää kuinka kääpiöt seuraa. Silloin kun ei ole liikaa häiriötä. Tai Sindiä liian lähellä. Tai mitään muutakaan kiinnostavaa kymmenen metrin säteellä.


Kyllä se kuitenkin satunnaisesti oli ihan oikeallakin kohdalla. Sillä ei sentään ollut kylmä, toisin kun sormillani, ne elää aina ihan omaa elämäänsä.

Aadasta ei muunlaisia kuvia taida löytyä, tuskin kukaan jaksaa kymmentä samanlaista seuruukuvaa katsella. Tähän loppuun vielä pientä hehkutusta, aamulla otin molempien kanssa yhtäaikaisesti noin neljän minuutin paikkamakuun sisällä ja kumpikin makasi täydellisen rauhallisesti, Sindi tosin ennakoi perusasentoa, Aadan suorituksesta ei löytynyt mitään korjattavaa.

En voi kotia mä kultaa kantaa, mutta parhaani koetan antaa

En muista taaskaan tarpeeksi yksittäisistä treeneistä, joten pitää tyytyä yleiseen liikkeiden läpikäyntiin. Oikeastaan mitään maata mullistavaa ei olla edes tehty. Liian paljon lunta ja pakkasta, auratun ja suht tyhjän treenikentän löytäminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Lähinnä siis ollaan sisätokoiltu ja välillä rampattu hallilla liitelemässä.

Aadan kepit näyttävät hyville! Verkkoja on enää toisella puolella osittain, eiköhän loputkin saada seuraavan kuukauden aikana pois. Huomasin muuten, että kesäinen kulmatreeni on tuottanut tulosta, Aada hakee hyvin aloitusta mitä ihmeellisimmistä kulmista. Onhan tässä se reilu puoli vuotta keppejä treenattu, mutta turha sitä kulunutta aikaa on miettiä, menkööt vaikka seuraavat viisi vuotta, että päästään kisoihin, pääasia on se, että kummallakin on hauskaa ja tekeminen varmaa ja iloista.

Kontakteissa ollaan edelleen tismalleen samassa vaiheessa. Yritin yhdessä vaiheessa vaihtaa alustaa huonoin tuloksin, tuo pahvinen kun liikkuu liikaa. Joka tapauksessa Attendaali hakee alustaa ihan hyvin, mutta ei kestä edelleenkään, että irtoaisin erityisemmin, ellen palkkaa heti sen osuessa alustalle ja sen jälkeen lähde kauemmas.

Rengas, pöytä ja pussi sujuvat ensimmäistä lukuunottamatta mallikelpoisesti. Pöydällä odotteluun kaipaisin lisää varmuutta, mutta eihän me ollat treenattu sitä kuin pari kertaa. Rengas on kuitenkin meille se kulmakivi, Aada tulee joko ali tai hyppää sivusta, pari kertaa se viime sunnuntaina sattui oikeasta aukosta tulemaan. Joku tämmönen olis meille kyllä hyvä, voisin päästää luovuuteni valloilleen ja kyhätä jonkun tuon tapaisen leikkaamalla ja liimaamalla.

Seuraamisessa Sindi näytti taas osaamisensa, kun käytiin Kenkan ja Vilman kanssa aamulenkin lomassa vähän tokoilemassa. Tiedän ja sekin tietää osaavansa, mutta silti kokeissa ja muualla ei ole toivoakaan tästä seuruusta! Mitään muuta ei oikeastaan tehty, riehuttiin lelun kanssa ja pidettiin hauskaa aina muutaman askeleen jälkeen. Aada taas vähän päätti sikailla, ihan nätisti se kuitenkin teki, sitten kun pyörin ympyrää vastapäivään niin, ettei sillä ollut varaa lähteä seilaamaan. Sisällä se kuitenkin seuraa tosi nätisti, käännöksissä oikealle on vain turhan paljon etäisyyttä vielä. Pitäis sitä ehkä joskus eestyä uloskin, niin ei kävisi näin.

Mitäs sitä nyt keksisi?

Kävin hieman läpi kuvakansioita ja nämä kaksi kuvaa pistivät silmään niin, että on aivan pakko jakaa ne teidänkin kanssa. Ensimmäisessä Sindi on siis 11 kuukauden ikäisenä - ja kaljuna. Toinen kuva on viime kesältä, se on saattanut olla jo aikaisemminkin täällä näkyvvillä. Sindi on tukevoitunut kolmen vuoden aikana hurjasti, 25.8.-07 se painoi 2,7kg ja tänä päivänä painoa löytyy jo huimat 3,5kg, lähes kaikki raakaa voimaa. Eikä Sindi ole edelleenkään lihava, oikeastaan juuri sopiva ja sen vuoksi tuntuu niin uskomattomalta, että paino on noussut lähestulkoon kilon eikä sitä silloin aikaisemmin nälässäkään pidetty. Voin siis yhä edelleen luottaa ja uskoa, että Aadastakin tulee vielä joskus jotakin muuta kuin rimppakinttuinen gaselli! Sillähän on painoa 3,7kg, joka on aivan liian vähän, itse asiassa olen nyt hiljakseltaan yrittänyt saada Aadaa tukevoitumaan ruokkimalla sitä runsaammin, sillä ei sitä kehtaa kesällä vetää taas nakuksi jos luut lähes paistaa läpi, kuten siis tein viime kesänä ja lopputulos oli öh, mielenkiintoinen. Mutta ei oteta tästä stressiä, nuori koira ja vain numeroita, höh ja pöh.

Nuori koira oli taas varsin pätevä, kun käytiin sunnuntaina treenailemassa melkein itsenäisesti parin treenikaverin kanssa. Ei mitään erityistä ratatreeniä otettu, itse asiassa yritin pitää Aadan hieman normaalia alemmassa viretilassa, jotta saataisiin mahdollisimman paljon onnistuneita toistoja hiomista vaativilla kontakteilla ja kepeillä. Vihdoin kepeilläkin onnistumisprosentti oli yli 80, alussa yritti vähän oikoa parin kepin yli & törmäili verkkoihin, mutta lopulta pieni lamppu syttyi päässä ja Aada suoritti koko 12 kepin sarjan hienosti sen enempiä koheltamatta. Jostain syystä se meni paljon varmemmin silloin, kun itse olin verkkojen kanssa samalla puolella, haluaako se sitten suorittaa kepit täysin itsenäisesti tai jotain, puoli kuitenkin vaihtui joka kerta. Yritin kyllä antaa sille tilaa toisellakin puolella, tuntui vain siltä, ettei siinä ollut sitä samanlaista varmuutta.
Puomilla haki alustalle hyvin, asento oli tarkkaavainen ja jo suht varma. Pitää vain toistaiseksi palkata Aada heti sen tullessa kontaktille, jonka jälkeen pystyn kyllä liikkumaan aika vapaasti ja koira pysyy. Alan nyt järjestelmällisesti kasvattamaan sitä aikaa, joka kuluu ennen ensimmäistäkään palkkaa, sen jälkeen taas irtoamista. Myös keinu tuli täysin vahingossa mukaan ohjelmaan, keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja Aada oli jo keinun puolessa välissä. Äkkiä siis vain pehmentämään laskua ja normaalisti alas. Aada ei ilmeisesti edes tajunnut koko keikkaamista (muka keinupelkoinen...) joten uudestaan vaan! Kolmisen kertaa A pääsi keinulle, kyllä tämäkin tästä vielä.

Ja ettei täysin Aadan blogiksi menisi ja ettette tekään ajattelisi, että Sindi on jäänyt jollekin varhaiseläkkeelle, tähän loppuun vielä pikainen muistelu harmaan sunnuntaitokoiluista kotona, jotka sisälsivät ainoastaan helposti lentävän pallon, pari hassua sivulletuloa ja lyhyitä ja ytimekkäitä seuruupätkiä, joista jokaisen S selvitti kirkkaasti. Kerrankin sain siihen sen innon ja voiman, joka sillä on käytössä joka päivä, kun se riehuu yksin tai Aadan kanssa. En tiedä, olenko onnistunut tekemään treenitilanteista jotenkin painostavia, mutta sunnuntaina tilanne oli toinen. En ole pitkään aikaan nähnyt noin pientä koiraa, joka seuraisi noin hyvin (johtunee siitä, että tokokentillä en ole piitkään aikaan nokkaani näyttänyt), joten tyytyväinen saa olla. Palkkasin siis välillä ihan perusasennoista, toisinaan viiden askeleen seuraamisesta, välillä jo yhden. Pari täyskäännöstä otin myös mukaan, palkka tuli tietenkin käännöksen sisällä jo, tätä seuraamista ei enää pilata.