keskiviikko 26. tammikuuta 2011

En voi kotia mä kultaa kantaa, mutta parhaani koetan antaa



En muista taaskaan tarpeeksi yksittäisistä treeneistä, joten pitää tyytyä yleiseen liikkeiden läpikäyntiin. Oikeastaan mitään maata mullistavaa ei olla edes tehty. Liian paljon lunta ja pakkasta, auratun ja suht tyhjän treenikentän löytäminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Lähinnä siis ollaan sisätokoiltu ja välillä rampattu hallilla liitelemässä.

Aadan kepit näyttävät hyville! Verkkoja on enää toisella puolella osittain, eiköhän loputkin saada seuraavan kuukauden aikana pois. Huomasin muuten, että kesäinen kulmatreeni on tuottanut tulosta, Aada hakee hyvin aloitusta mitä ihmeellisimmistä kulmista. Onhan tässä se reilu puoli vuotta keppejä treenattu, mutta turha sitä kulunutta aikaa on miettiä, menkööt vaikka seuraavat viisi vuotta, että päästään kisoihin, pääasia on se, että kummallakin on hauskaa ja tekeminen varmaa ja iloista.

Kontakteissa ollaan edelleen tismalleen samassa vaiheessa. Yritin yhdessä vaiheessa vaihtaa alustaa huonoin tuloksin, tuo pahvinen kun liikkuu liikaa. Joka tapauksessa Attendaali hakee alustaa ihan hyvin, mutta ei kestä edelleenkään, että irtoaisin erityisemmin, ellen palkkaa heti sen osuessa alustalle ja sen jälkeen lähde kauemmas.

Rengas, pöytä ja pussi sujuvat ensimmäistä lukuunottamatta mallikelpoisesti. Pöydällä odotteluun kaipaisin lisää varmuutta, mutta eihän me ollat treenattu sitä kuin pari kertaa. Rengas on kuitenkin meille se kulmakivi, Aada tulee joko ali tai hyppää sivusta, pari kertaa se viime sunnuntaina sattui oikeasta aukosta tulemaan. Joku tämmönen olis meille kyllä hyvä, voisin päästää luovuuteni valloilleen ja kyhätä jonkun tuon tapaisen leikkaamalla ja liimaamalla.

Seuraamisessa Sindi näytti taas osaamisensa, kun käytiin Kenkan ja Vilman kanssa aamulenkin lomassa vähän tokoilemassa. Tiedän ja sekin tietää osaavansa, mutta silti kokeissa ja muualla ei ole toivoakaan tästä seuruusta! Mitään muuta ei oikeastaan tehty, riehuttiin lelun kanssa ja pidettiin hauskaa aina muutaman askeleen jälkeen. Aada taas vähän päätti sikailla, ihan nätisti se kuitenkin teki, sitten kun pyörin ympyrää vastapäivään niin, ettei sillä ollut varaa lähteä seilaamaan. Sisällä se kuitenkin seuraa tosi nätisti, käännöksissä oikealle on vain turhan paljon etäisyyttä vielä. Pitäis sitä ehkä joskus eestyä uloskin, niin ei kävisi näin.

Ei kommentteja: