Ei siellä oo ees kylmä, joopa joo

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se meni? Seuraavana siis lenkin ohessa räpsittyjä photoja pieneltä treenituokiolta, © Henriikka H.


Pieni oli ihan into piukeena pyörimässä sivulle!




Josta tietenkin seurasi superleikkiä The Lelun kanssa.


Virallisemman puolen jälkeen Sindi päästi sirkusminänsä valloilleen ja esitti useita uskomattoman älykkäitä temppuja.


Ja namia vaan nassuun! Mikäs sen parempaa?


Aadan vuoro näyttää kuinka kääpiöt seuraa. Silloin kun ei ole liikaa häiriötä. Tai Sindiä liian lähellä. Tai mitään muutakaan kiinnostavaa kymmenen metrin säteellä.


Kyllä se kuitenkin satunnaisesti oli ihan oikeallakin kohdalla. Sillä ei sentään ollut kylmä, toisin kun sormillani, ne elää aina ihan omaa elämäänsä.

Aadasta ei muunlaisia kuvia taida löytyä, tuskin kukaan jaksaa kymmentä samanlaista seuruukuvaa katsella. Tähän loppuun vielä pientä hehkutusta, aamulla otin molempien kanssa yhtäaikaisesti noin neljän minuutin paikkamakuun sisällä ja kumpikin makasi täydellisen rauhallisesti, Sindi tosin ennakoi perusasentoa, Aadan suorituksesta ei löytynyt mitään korjattavaa.

En voi kotia mä kultaa kantaa, mutta parhaani koetan antaa

En muista taaskaan tarpeeksi yksittäisistä treeneistä, joten pitää tyytyä yleiseen liikkeiden läpikäyntiin. Oikeastaan mitään maata mullistavaa ei olla edes tehty. Liian paljon lunta ja pakkasta, auratun ja suht tyhjän treenikentän löytäminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Lähinnä siis ollaan sisätokoiltu ja välillä rampattu hallilla liitelemässä.

Aadan kepit näyttävät hyville! Verkkoja on enää toisella puolella osittain, eiköhän loputkin saada seuraavan kuukauden aikana pois. Huomasin muuten, että kesäinen kulmatreeni on tuottanut tulosta, Aada hakee hyvin aloitusta mitä ihmeellisimmistä kulmista. Onhan tässä se reilu puoli vuotta keppejä treenattu, mutta turha sitä kulunutta aikaa on miettiä, menkööt vaikka seuraavat viisi vuotta, että päästään kisoihin, pääasia on se, että kummallakin on hauskaa ja tekeminen varmaa ja iloista.

Kontakteissa ollaan edelleen tismalleen samassa vaiheessa. Yritin yhdessä vaiheessa vaihtaa alustaa huonoin tuloksin, tuo pahvinen kun liikkuu liikaa. Joka tapauksessa Attendaali hakee alustaa ihan hyvin, mutta ei kestä edelleenkään, että irtoaisin erityisemmin, ellen palkkaa heti sen osuessa alustalle ja sen jälkeen lähde kauemmas.

Rengas, pöytä ja pussi sujuvat ensimmäistä lukuunottamatta mallikelpoisesti. Pöydällä odotteluun kaipaisin lisää varmuutta, mutta eihän me ollat treenattu sitä kuin pari kertaa. Rengas on kuitenkin meille se kulmakivi, Aada tulee joko ali tai hyppää sivusta, pari kertaa se viime sunnuntaina sattui oikeasta aukosta tulemaan. Joku tämmönen olis meille kyllä hyvä, voisin päästää luovuuteni valloilleen ja kyhätä jonkun tuon tapaisen leikkaamalla ja liimaamalla.

Seuraamisessa Sindi näytti taas osaamisensa, kun käytiin Kenkan ja Vilman kanssa aamulenkin lomassa vähän tokoilemassa. Tiedän ja sekin tietää osaavansa, mutta silti kokeissa ja muualla ei ole toivoakaan tästä seuruusta! Mitään muuta ei oikeastaan tehty, riehuttiin lelun kanssa ja pidettiin hauskaa aina muutaman askeleen jälkeen. Aada taas vähän päätti sikailla, ihan nätisti se kuitenkin teki, sitten kun pyörin ympyrää vastapäivään niin, ettei sillä ollut varaa lähteä seilaamaan. Sisällä se kuitenkin seuraa tosi nätisti, käännöksissä oikealle on vain turhan paljon etäisyyttä vielä. Pitäis sitä ehkä joskus eestyä uloskin, niin ei kävisi näin.

Mitäs sitä nyt keksisi?

Kävin hieman läpi kuvakansioita ja nämä kaksi kuvaa pistivät silmään niin, että on aivan pakko jakaa ne teidänkin kanssa. Ensimmäisessä Sindi on siis 11 kuukauden ikäisenä - ja kaljuna. Toinen kuva on viime kesältä, se on saattanut olla jo aikaisemminkin täällä näkyvvillä. Sindi on tukevoitunut kolmen vuoden aikana hurjasti, 25.8.-07 se painoi 2,7kg ja tänä päivänä painoa löytyy jo huimat 3,5kg, lähes kaikki raakaa voimaa. Eikä Sindi ole edelleenkään lihava, oikeastaan juuri sopiva ja sen vuoksi tuntuu niin uskomattomalta, että paino on noussut lähestulkoon kilon eikä sitä silloin aikaisemmin nälässäkään pidetty. Voin siis yhä edelleen luottaa ja uskoa, että Aadastakin tulee vielä joskus jotakin muuta kuin rimppakinttuinen gaselli! Sillähän on painoa 3,7kg, joka on aivan liian vähän, itse asiassa olen nyt hiljakseltaan yrittänyt saada Aadaa tukevoitumaan ruokkimalla sitä runsaammin, sillä ei sitä kehtaa kesällä vetää taas nakuksi jos luut lähes paistaa läpi, kuten siis tein viime kesänä ja lopputulos oli öh, mielenkiintoinen. Mutta ei oteta tästä stressiä, nuori koira ja vain numeroita, höh ja pöh.

Nuori koira oli taas varsin pätevä, kun käytiin sunnuntaina treenailemassa melkein itsenäisesti parin treenikaverin kanssa. Ei mitään erityistä ratatreeniä otettu, itse asiassa yritin pitää Aadan hieman normaalia alemmassa viretilassa, jotta saataisiin mahdollisimman paljon onnistuneita toistoja hiomista vaativilla kontakteilla ja kepeillä. Vihdoin kepeilläkin onnistumisprosentti oli yli 80, alussa yritti vähän oikoa parin kepin yli & törmäili verkkoihin, mutta lopulta pieni lamppu syttyi päässä ja Aada suoritti koko 12 kepin sarjan hienosti sen enempiä koheltamatta. Jostain syystä se meni paljon varmemmin silloin, kun itse olin verkkojen kanssa samalla puolella, haluaako se sitten suorittaa kepit täysin itsenäisesti tai jotain, puoli kuitenkin vaihtui joka kerta. Yritin kyllä antaa sille tilaa toisellakin puolella, tuntui vain siltä, ettei siinä ollut sitä samanlaista varmuutta.
Puomilla haki alustalle hyvin, asento oli tarkkaavainen ja jo suht varma. Pitää vain toistaiseksi palkata Aada heti sen tullessa kontaktille, jonka jälkeen pystyn kyllä liikkumaan aika vapaasti ja koira pysyy. Alan nyt järjestelmällisesti kasvattamaan sitä aikaa, joka kuluu ennen ensimmäistäkään palkkaa, sen jälkeen taas irtoamista. Myös keinu tuli täysin vahingossa mukaan ohjelmaan, keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja Aada oli jo keinun puolessa välissä. Äkkiä siis vain pehmentämään laskua ja normaalisti alas. Aada ei ilmeisesti edes tajunnut koko keikkaamista (muka keinupelkoinen...) joten uudestaan vaan! Kolmisen kertaa A pääsi keinulle, kyllä tämäkin tästä vielä.

Ja ettei täysin Aadan blogiksi menisi ja ettette tekään ajattelisi, että Sindi on jäänyt jollekin varhaiseläkkeelle, tähän loppuun vielä pikainen muistelu harmaan sunnuntaitokoiluista kotona, jotka sisälsivät ainoastaan helposti lentävän pallon, pari hassua sivulletuloa ja lyhyitä ja ytimekkäitä seuruupätkiä, joista jokaisen S selvitti kirkkaasti. Kerrankin sain siihen sen innon ja voiman, joka sillä on käytössä joka päivä, kun se riehuu yksin tai Aadan kanssa. En tiedä, olenko onnistunut tekemään treenitilanteista jotenkin painostavia, mutta sunnuntaina tilanne oli toinen. En ole pitkään aikaan nähnyt noin pientä koiraa, joka seuraisi noin hyvin (johtunee siitä, että tokokentillä en ole piitkään aikaan nokkaani näyttänyt), joten tyytyväinen saa olla. Palkkasin siis välillä ihan perusasennoista, toisinaan viiden askeleen seuraamisesta, välillä jo yhden. Pari täyskäännöstä otin myös mukaan, palkka tuli tietenkin käännöksen sisällä jo, tätä seuraamista ei enää pilata.