26.3 avattiin tokokausikin virallisesti Savpk:n järkkäämissä epiksissä. Sain jälleen huomata, ettei hallikokeet ole Sindin juttu. Toisaalta lisää varmuuttahan jokainen kisanomainen treeni tuo meidän suorituksiin.
Luoksepäästävyys 8, Sindi väisti parin askeleen verran, suhteessa moniin muihin kertoihin kuitenkin ihan reippaasti toimi.
Paikkamakuu 10, tähän olen niin tyytyväinen. S jäi äärettömän levollisen oloisena paikalleen eikä välittänyt lainkaan vieressä haukkuvasta koirasta. Voisin ylistää tätä maasta taivaisiin, ehkä tää ongelma alkaisi siirtyä historiaan.
Seuraamiset 7 & 7½, skippaan kohta nää kokonaan, Sindi käppäilee perässä tietämättä mitä tehdä ja vaikka mitä! Jestas sentään, ollaankohan me kolme kertaa ainakin palattu ihan alkeisiin superpalkalla ja rauhassa edeten, eikä mitään vaikutusta.
Maahanmeno 8, valmisteleva osuus ihan ok, edelleen se tuli muutaman askeleen jäljessä ja annoin sille tosi voimakkaan vartaloavun. Oliskohan vielä ennakoinut perusasennonkin?
Luoksari 0, pieni paineistuminen taisi tässä käydä, Sindi ei liikahtanutkaan ja vasta ihan lähellä siirtyi sivulle.
Seisominen 7, taas vartaloapuja ja ennakointia, samaa vanhaa kauraa.
Hyppy 9, ennakoi muistaakseni perusasennon, ei kai muuta.
Kokonaisvaikutus 8½, Sindiä jännitti selvästi, vaikka olikin tuttu halli ja tuomari. Kisatilanne on sille ilmeisesti liikaa.
"Ohjaajalle varmuutta ja uskoa onnistumiseen -> kenties auttaisi koiraankin. Kun yhteistyö sujuu, se sujuu loistavasti."
3.4 suunnistettiin jälleen samaiselle hallille agimölleilemään. Aadan rata oli simppeli ja rataprofiililtaan selkeä eli no problems. Ensimmäisellä radalla A tuntui jotenkin vähän tahmealta, loppua kohden sekin vapautui ja saatiinkin ihan mukava rata aikaan. Pussissa Aada kuitenkin tuli ikään kuin väärää reunaa pois, jonka takia jäin liikaa jälkeen ja juostiin hypyn ohi.
Uusinnassa skarppasin vähän ja päätin, että kyllä ehdin ja niin sitten ehdinkin! Ajallisesti mentiin jotain viisi sekuntia ensimmäistä nopeammin ja ensimmäinen sija sillä sitten irtosi, antaa kummasti motivaatiota tämmöset leikkimielisetkin kisat.
Sindin kanssa startattiin astetta vaikeammalla radalla ja pikkuharmaa köpötteli vallan reippaasti ja virheettä. Ei oikeestaan mitään erityistä huomautettavaa, ihanneajan sisäänkin päästiin ja samalla kolmannelle sijalle.
Huomatkaa Aadan kesäturkki!
Torstain treeneissä oli haastava rata, joka osoittautuikin mukavaksi! Alla oleva pätkä on viimeiseltä neljännekseltä ja se erityisesti ei ottanut onnistuakseen.
Ensimmäisellä kerralla mitään ajattelematta juoksin vain suoraan ja käännyin kertomatta Aadalle mitään. Sen seuraksena olinkin täydellisesti edessä kepeille mentäessä ja tein varsin tyylikkään hypyn koiran tieltä pois. Rautalangasta vääntämisen jälkeen (ja about miljoonan yrityksen jälkeen) tajusin, että en voi vaan töröttää vaan miun pitää kääntää sitä kroppaa ja kertoo liioiteltuna Aadalle minne mennään. Ja eron huomasi heti; hypyltä se jatkoi matkaa suoraan keppejä kohti jättäen toisen aidan välistä ihan vaan sen ansiosta, että pidin vartalon kepeille päin. Parempaan päin mennään, vaikka en osaakaan edelleenkään ohjata ollenkaan! Sindille riittää huikaisu esteelle päin ja sehän tekee, Aadalle pitää näyttää selvästi ja kunnolla, muuten homma ei toimi.
Joka tapauksessa suunta on oikea, eli eiköhän me nyt ihan oikeasti tähdätä niihin toukokuun kisoihin! Rengas ja keinu ovat enää oikeastaan ne keskeneräiset esteet, mutta en usko, että niihinkään ikuisuutta menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti