Aadaliitoa

Eletään viimeisiä vuoden 2010 tunteja, hurjaa. Tosin hurja oli Aadakin eilen, kun kävimme agittamassa kahdestaan hallilla. Ladoin vain pitkin hallia puomin, a:n, kepit ja pari hyppyä, ettei esteitä tarvinnut aivan yksittäisinä ottaa. Kepeillä Aada hyppäsi lähes jokaisella kerralla viimeisen välin yli, joten piti sitten siihenkin väliin laittaa verkonpätkä. Alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että ei miun koira opi keppejä ennen ensi vuottakaan! Junnataan vain paikoillaan. Rytmi oli kuitenkin hyvä kuten vauhtikin, joka ei ole edes koskaan ollut meille mikään ongelman tapainen.
Puomilla ja aalla meno oli vauhdikasta, jotain valkoista vilahteli vain siellä täällä, päässä kuitenkin varmasti yhdeksän kymmenestä pysähdyksestä onnistui mallikelpoisesti. Välillä vauhti kiihtyi kuitenkin turhaan, mikä näkyi sitten kontaktin läpijuoksuna ja vimmattuna alustan läpsimisenä jälkikäteen. Viimeisinä kertoina jätin koko alustan pois, Aada osui harvoin koko alustalle, sille oli ihan sama onko siinä jotain läpyskää vai ei. Päätin kuitenkin pitää ainakin alkutreeneissä alustaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Näpsäkät kontaktit sille tulee, kunhan Aada oppii muistamaan, että päässä tulee pysähtyä poikkeuksetta, eikä se oivallus tule viime hetkellä... Ja tosiaan tämähän oli toinen kerta, kun edes otettiin mitään kontakteja kokonaisena.
Huomasin muuten, että Aada ei lähde läheskään samalla draivilla liikkeelle kuin jättämällä sen paikalleen, jolloin se ehtii patoamaan, jonka seurauksena viettivire nousee ja Aada taas pinkoo. Koirat on erilaisia, Sindi taas toimii parhaiten lennosta lähdettynä, nämä opettavat kyllä hirveästi jos niitä jaksaa vain kuunnella (: Tekisi mieli purkautua taas Sindin seuraamisen osalta, mutta säästän sen ensi vuoteen (hehheh, oonpas vitsikäs). Eli hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille!

Kinkunsulatusta

Mikäs on sen parempi tapa viettää Tapaninpäivää kuin agittaa lämpimässä hallissa. Itse asiassa en ollut edes suunnitellut mitään, mitä tehdään, mutta niin muotoutui tälläkin kertaa ihan kelpo treeni. Tää ei vaan saisi jäädä tavaksi, suunnitellut, järkevästi porrastetut treenit voisivat olla hyväksi. Koirat olivat tosi päteviä molemmat tänään, pienimuotoista hehkutusta jopa ehkä siis luvassa.

Edettiin vihdoin touchin kanssa. Kasasin kokonaisen puomin madallettuna ja lätkäisin kosketusalustan päähän. Päästin vain ipanan juoksemaan suoraan koko puomin ilman mitään varmisteluja, se on niin raivona hallilla ettei se vähästä hätkähdä. Ja tosiaan, Aada juoksee ihan onnessaan päähän asti, hakee vähän aikaa alustaa ja ottaa lopulta täydellisen on/offin. Otettiin varmasti lähemmäs 20 toistoa, osissa tietenkin ja vauhti kiihtyi loppusuorituksia kohden huimasti, mikä aiheutti lipsumisia ja hosumista. Pari kertaa jouduin nappaamaan koiraa kiinni, että ehti jarruttamaan ajoissa, sillä en halua hajottaa tätä heti alkuunsa. Yli 80% saatiin kyllä onnistumaan, viimeisenä oli jo ihan huippu. Kyllä se ilmeisesti tajusi mitä siltä halutaan, toteutus vaan vaatii vielä hiomista, vaikka ensimmäiseksi kokonaiseksi kontaktiksi treeni oli kertakaikkiaan onnistunut.

Tutustuttiin myös Aadalle täysin uuteen esteeseen, pussiin. Asteittain laskin kangasta ja ei vaatinut kovin montaa toistoa, kun ipana puski jo apinanraivolla läpi. Tosin siinä ei nyt mitään ihmeellistä ollut, Aada on niin hullu, että tulisi varmasti tiiliseinästäkin läpi.

Välistävetoja ja takaakiertoja treenailtiin myös, niissä ei mitään suurempia ongelmia. Otin tosi tarkasti vain esteen vierestä koiran aina mukaan, ettei päässyt sen suuremmin karrattamaan. Pari kertaa käännökset venyivät turhan laajoiksi, jotka korjattiin sitten saman tien.



Sindin kanssa juostiin vaan riemurallia ja ei niin välitetty tekniikoista. Puomin päähän laitoin parin metrin päähän palkan, se on Sindille ehdottomasti paras tapa saada vauhtia. Pussista on tullut sille hyvin mieluinen este, jostain syystä se vain päättää aina välillä, ettei se mene johonkin tiettyyn pussiin... Hypyillä Sindi vain sikaili, sain sen pari kertaa kuitenkin välistäkin. Välillä meno lähti kuitenkin ihan lapasesta ja tuloksena oli koira, joka rallaa hallia ympäri ilman korvia. Pidän kuitenkin tuosta suuresta muutoksesta kovasti (:!

Hyvää Joulua!

Eilen oli koko vuoden odotetuin päivä ja pää pursuaa erilaisia ajatuksia, joita pitäisi selvittää. Ensinnäkin, pohdiskelin tuossa äskettäin eilistä ja Sindin reaktiota, kun joulupukki tuli käymään. Se tunnisti punaisen nutun alla olevan henkilön, mutta huusi kuitenkin täyttä kurkkua ja lähinnä pakitti häntä alhaalla, ei kuitenkaan aivan jalkojen välissä. Miksi? Onhan se epävarma ja niin päin pois, mutta jos se menettää kaiken itsevarmuutensa, kun oma perheenjäsen on hieman erilaisissa vaatteissa ja eri kuuloinen niin... Toisaalta sitä voisi hyödyntää ikuisessa luoksepäästävyysongelmassamme. Olisi nimittäin helppo pukea jollekin tutulle täysin erilaiset vaatteet, muuttaa vähän persoonaa ja treenailla luoksepäästävyyttä, kerta tuo noin herkästi aloittaa sirkuksensa. Kaiken maailman ohikulkijoita kun ei erityisemmin tee mieli pysäytellä.

Illalla sitten, lahjojen keskellä Aadalle iski mitä ilmeisimmin tauti nimeltä ahneus. Vahti joka ikistä paperin palaakin Sindiltä ja hyökkäili sitä kohti. Lopputuloksena oli siis se, että S luikkii paniikissa seinän vieressä karkuun ja on kaikin puolin ahdistunut. Tilanne kärjistyikin myöhemmin ja Aada rähisi Sindille taukoamatta. Rähähdin silloin Aadalle ja Sindi tapansa mukaan hyökkää ojentamaan Aadaa, tökkää sitä kylkeen ja Aada antaa samalla mitalla takaisin... Saman tien siitä sitten koirat maihin, tuollaista ei sallita. Jos tuo nyt on jotain valtataistelua niin saa jäädä unholaan saman tien, täällä on vaan yksi pomo ja kaksi keskenään samanarvoista, joiden tulee vain alistua kohtaloonsa. Mutta tiedänpähän nyt ainakin, että pitää välttää tilanteita, joissa koirat pääsevät puolustamaan muka-omiaan noin vahvasti.

Muuten elo on sujunut varsin mukavasti, luotan Aadaan jo melko vahvasti sen ollessa irti, tilanne on parantunut huimasti nyt viimeisimmän kahden viikon aikana, mistä olen erittäin ylpeä. Tokokin innostaa taas enemmän kuin pitkään aikaan, katotaan mitä tästä nyt tulee (;

Aadan suku kuvin

Eli tässä tämä nyt on, Aadan suku kuvin. Enjoy!

i. Executive Viva Finlandia
ii. Smash JP One More Time
ie. Executive La Luna
iii. Smash JP Final Fantasy By R
iie. Smash JP Hot Shot
iei. Starwood Headliner
iee. Firette's Jump For Joy
iiii. Smash JP Pocket Monster
iiie. Smash JP Royal Knighko
iiei. Kempees Kristofer Robin

e. Coverdale's Glorification
ei. Crecendo's White Verification
ee. Silke
eii. Crecendo's Man In Town
eiie. Crecendo's White Diamond
eiei. Maincoat Kinda Costly

En mä rohkea oo, enkä kuolematon

Huomasin ja muistin taas torstaina käyttäessäni ainoastaan Sindiä lenkillä, että hei, en ole ikiaikoihin viettänyt koirien kanssa aikaa kahdestaan. Aina on molemmat lenkeillä mukana, treeneissä nyt olen usein ollut vain jomman kumman kanssa, muttei sekään ole sama asia, tarkoitan nimittäin oikeasti kahdestaan! Lähtöä jonnekin metsään tai jäälle ja leikkiä ilman muita, tekisi itse kullekin hyvää. Tänäänhän alkoi se kauan odotettu loma, joten aikaa on vaikka mihin. Muun muassa koirien pesuun, kun sitä lämmintä vettäkin tulee vihdoin. Viikolla vain lähes neuroottisesti puhdistin koirien korvia ja leikkasin kynsiä, kylmällä vedellä pesu ei ole luultavasti mitään herkkua koirillekaan.



Parina päivänä olen treenipuolelta vahvistellut vain molempien omia käskyjä, kun itse asiassa "maahan" taitaa olla noiden ainoa yhteinen käsky. Huomasin, että yllättävän vaikea on toisen pysyä paikallaan, kun toinen pyydetään luokse ja palkataan. Nyt alkaa vihdoin kuitenkin näyttää hyvältä, koirat malttavat kuunnella, kumpaa pyydän tekemään jotakin. Mutta edelleenkin Sindi aloittaa vimmatun pyörimisen, kun pyydän Aadan sivulle vieri-käskyllä, sekoittaa sen ilmeisesti pyöri-käskyyn. Ainakin pienempi valkoinen napero saa hyvää häiriötä treenille, kun hieman isompi pieni napero pyörii lähes nenässä kiinni....



Tänä aamuna käytiin taas jäällä juoksemassa kera Vilman. Menosuuntaan oli ihan mukava mennä myötätuulessa, takaisinpäin tullessa taisi jokaiselle tulla hitusen kylmä, hyvä kun eteenpäin edes pääsi. Lopputalvesta ei kyllä enää pikkupakkaset hetkauta, toivon mukaan. No ei, onhan se ihan mukava kun on pakkasta, tuuli on vain sen verran inhottava, hyvä ettei mene koko lenkkeilyinto sen vuoksi. Mutta ehkä me sinnitellään tämäkin talvi, on siitä ennenkin selvitty.

Missä mennään ja mitä tehdään

Torstaina agilitytreeneissä otettiin oikein mukavaa pätkää, jonka pääpaino oli takaakierroissa. Kepeille haku sujui Aadalta ongelmitta, ja verkotkin olivat vain alku- ja loppupäässä. Hassua, kuinka nyt oli hyvä rytmi kepeillä ja oikomisia ei tapahtunut, kun taas viimeksi A oikoi aina kun silmä vältti ja lopulta verkot olivat koko matkalla toisella puolella. Osa kierroista venyi ihan luvattoman pitkälle enkä edelleenkään osaa ohjata sitä. Pyörin kuin mikäkin väkkärä ja vaatikin monta toistoa, että pysyin edes suurinpiirtein oikealla kohdalla. Lisäksi pitää muistaa, että Aadan voi kierrättää todella suoralla linjalla toisin kuin Sindin kanssa, mitä turhia nyt muille annetaan tasoitusta! Ei vaan, ihan oikeasti, Aada kääntyy paljon Sindiä paremmin, kun itse muistan olla tarkkana ja vaatia siltä tarpeeksi. Keinumaankin Aada pääsi, suurimman osan ajasta se seisoi/istui kauniisti ja suhteellisen rauhallisesti vaikka keinu heiluikin lähes koko liikeratansa päästä päähän. Kerran lopussa A pääsi hyppäämään pois keskittymiseni herpaannuttua, mutta muuten ihan hyvä harjoitus. Joka kerta nyt vain tuollaisia niin saadaan kontaktitkin ensi vuoden puolella valmiiksi. Sekä rengastakin pitäisi alkaa treenata nyt kunnolla, joka kerta hallilla vähintään muutama toisto.



Sindikin pääsi lopuksi vetämään muutaman rallin radalle. Mentiinkin ihan vain lähes suoraa pätkää hurjalla vauhdilla sinne minne jalat kantoivat, Sindillä oli ilmeisesti hauskaa, se oli ihan kuin pieni gaselli keväällä; "loikka sinne ja loikka tänne, jee!". Aadan kanssa treenaus on auttanut meitä Sindinkin kanssa eteenpäin, voin kuvitella mitä Sindi pienessä päässään kehittää, kun kuulee ja näkee, että Aadakin pääsee ja sen pitää olla vähintään yhtä hyvä, ellei parempikin.



Aadan kanssa seuraaminen etenee ihan mukavalla tavalla, poikittamista tapahtuu vain jos ahnehdin liikaa ja otan peräkkäin useamman meidän mittakaavalla pitkän pätkän. Aivan seinän vieressä menemme aina joka toisen toiston, varmistan sillä sen, että paikka varmasti säilyy ja poikituskin on hyvin minimaalista. Toinen toisto sitten aina vapaammalla, jottei Aada liikaa kiinnity seinään. Loppuperusasennot on jo erinomaisesti hanskassa, tuskinpa A on vielä edes tajunnut, että on muukin mahdollisuus kuin istua saman tien. Perusasennoista muuten tulikin mieleeni, että pitää vahtia nyt lähes suurennuslasilla, etten palkkaa liian eteen valuneista sivulletuloista. Aadalla kun on taipumus tulla jopa viisi senttiäkin liian eteen, jotta se näkisi kasvoni paremmin.



Hävettää myöntää, mutta Sindin kanssa en ole tehnyt mitään, millä olisi mitään tekemistä järjen kanssa. Vaikka ei nyt sillä, että tässä koko touhussa mitään järkeä olisikaan. Lähinnä nyt jotain pyörimisiä ja hyppyjä käsien läpi, ynnä muuta yhtä tähdellistä ollaan otettu. Plus, että opetin sen hyppäämään työtuolille ja katsomaan siinä, kun treenaan Aadan kanssa. S kun ei sisällä suostu seuraamaan tai mitään muutakaan, vire on aivan liian matalalla enkä uloskaan sitä viitsi mennä palelluttamaan treenien vuoksi, lenkkeillään kuitenkin ihan normaalisti, niin kuin ohessa olevista kuvista ehkä huomaa!



ps. Vaihdoin tuon ulkoasun vähän talvimaisempaan, toivottavasti kelpaa eikä kukaan saa kamalaa hengenahdistuskohtausta aina sen nähdessään.

Talvikuvia!

Kuten kuvista näkyy, oltiin eilen aamulla jäällä leikkimässä snautseri Vilman kanssa ja kuvien © Henriikka H. Koirat nauttii lumesta täysin rinnoin, eikä taida olla ainoita! Lähipäivinä ehkä taas ihan kunnon postaus tulossa, jos nyt siis on ylipäätään jotain kirjoitettavaa.

Tavoittelua

Taas alkaa vuosi olla lopuillaan, kohta tulee jo 2011, hurjaa! Joka tapauksessa, tämä on hyvä hetki käydä läpi koko kuluneen vuoden koirailut ja asettaa tavoitteita seuraavalle vuodelle, jotta on jotain mitä kohti pyrkiä. Seuraavana pätkä aina tavoitteista, joita olen viime vuonna kirjoittanut ja perään sitten kuinka se saavutettiin vai saavutettiinko lainkaan.



Sindin kanssa agissa tarkoitus treenata takanaleikkauksia, kun se on niin hankala asia meille. Vauhtia myös lisää ja varmuutta esteille ja muutenkin radalle. Mahdollisesti myös nousu kakkosiin, mutta jos ei nyt nousta niin ainakin saatas hyvä fiilis jäämään kisoista!

Vauhtia ollaan saatu lisää huomattavasti, Sindi jopa juoksee, hidastelu on toivon mukaan jo historiaa. Irtoaminen ja itsenäisyyttä vaativat kuviot sujuvat paremmin kuin viime vuonna, ehdottomasti. KoiraNet kertoo, että viime vuonna kisasimme vain viiden startin verran, joista kahdesta hyl ja kolmesta yliaikaa. Hyllyt tuli muistaakseni siitä, että Sindi kieltäytyi tyystin menemästä aalle ja tulikin sitten sylikyydillä pois radalta. Ei siis kehuttavasti ole mennyt kisakentillä, mutta ei se mitään, Pieni on saanut niin paljon vauhtia nyt loppuvuodesta, ettei tosikaan.

Tokossa kisaamaan alo:on, ainakin pari kisaa oon alustavasti kattonu. Ykkönenhän on totta kai tavoitteena, ehkä se TK1, riippuu miten lähtee rullaamaan.

No tämähän toteutui. Neljä tokokisaa kierrettiin pienellä aikavälillä, joista tuloksena 1xALO1, 2xALO2 ja 1xALO3. Itse asiassahan molemmat kakkoset olivat pienestä kiinni, toisesta saimme 156p, eli neljä pistettä liian vähän, toisesta 145 paikallaolon nollaantuessa. Seuraaminen meillä on ihan hakusessa, lupaan, että tehdään sen kanssa t-o-d-e-l-l-a paljon töitä!

Yleisesti totutella uusiin asioihin ja ihmisiin. Mätsäreissä käyntiä, joissa tuomari on Sindistä pelottava. Ja sitten kuvauksiin, ainakin polvet ja lonkat.

Ei me mitenkään erityisesti olla "totuteltu uusiin asioihin ja ihmisiin". Se on tullut ihan arkielämän mukana. Uusi treenihalli, uusia tuttavuuksia, niin ihmisiä kuin koiriakin ja vieraita yöpaikkoja. Mikään ei ole järkyttänyt Sindiä suuremmin, edelleen se on aika arka, mutta se on Sindi, olen oikeastaan luopunut toivosta saada siitä reipas koirakansalainen. Olkoot tommonen, kyllä se kelpaa (: Mätsäreissä ollaan käyty useasti, parhaimpina tuloksina BIS2 ja olisko ollu BIS4? Joitakin tuomareita S väistää viimeiseen asti, mutta osaa tervehditään kuin vanhaa ystävää. Luusto on tarkoitus kuvauttaa nyt ihan lähiaikoina, siis no problem.



Aadan kanssa agin aloittelua, tutustutaan esteisiin ja treenataan erilaisia ohjauskuvioita. Vauhtitreeniä paljon, siitä tulee supernopee koira! :D

Agia ollaankin aloiteltu, yli kymmenen esteen radatkaan eivät ole ongelma, kuten ei vauhtikaan. Ennemmin se ohjaajan hitaus. Suurin osa esteistä on hallussa, rengas vaatii vielä paljon toistoja, kepeissä on vielä verkkoja ja kontaktit on vielä melko keskeneräiset. Hyvällä mallilla harrastus kuitenkin jo on!

Tokossa alo:n liikkeita ja ihan perusjuttuja edelleen. Tuskin kisaamaan päästään, mut sillä nyt ei ookkaan mikään kiire.

Hmm, en nyt tiedä mitä tästä kirjoittaisin. Tulin siihen tulokseen, että Aadasta ei tule tokokoiraa, sillä sen mielestä pelkkä seuraaminen ei ilmeisesti ollut erityisen mielekästä. Olisko johtunut sitten jostain murkkuilusta, mutta nyt alkaa tokokin taas luistamaan. Kuten vuosi sittenkin sanoin, kisaamaan ei ole kiire, ehkä me joskus vaikka kymmenen vuoden päästä pari luokkaa läpi rämmitään. Edetään sitä vauhtia, mikä tuntuu hyvältä.

Näyttelyturkin kasvatusta ja ainakin pariin kehään pitää päästä pyörähtämään. Mätsäreihin myös.
Sekä tietenkin kaupungissa kävelyä ja uusiin, ihmeellisiin asioihin totuttelua.

Kyllähän sille sitä turkkia kasvatin melkein sen puoli vuotta, mutta kesällä lähti sitten kaljuksi. Aadan häntä kaartuu niin vahvasti, ettei sillä koskaan olisi mahdollisuus sijoittua korkealle, ehkä joskus kuitenkin kasvatetaan vaikka moderni ja käydään se H hakemassa. Sittenpähän sekin on päiväjärjestyksestä pois. Mätsäreissä käytiin pari kertaa, ei mitään erityisiä tuloksia, jotain palkintojahan ollaan saatu, mutta ei ole Aadan juttu. Aasta on kuitenkin kasvanut upea nuori koira, joka tulee toimeen kaikkien kanssa.

Tavoitteet on toteutunut molempien kanssa riittävästi, itse asiassa tämä selvittely auttoi laittamaan asiat päässänikin järjestykseen ja ymmärrän taas, että miulla on kaks ihan huippukoiraa, jotka ovat oppimiskykyisiä, eivätkä mitään matoja, joiden aivojen paikalla on korkeintaan sahajauhoa.

TAVOITTEET VUODELLE 2011

Sindi
Agility: Jos luusto on kunnossa niin kisataan toivon mukaan ahkerasti, ellei tapahdu jotain maata mullistavaa ja vauhti lopahda. Kakkosluokka voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.

Toko: TK1, eli siis kaksi ykköstulosta vielä. Seuraaminen kuntoon, samoin paikallaolo superhypervarmaksi. Avoonkin ehkä, ei kuitenkaan todellakaan mikään pakko.

Mätsärit: Mahdollisimman moneen kokemusta hankkimaan. Sindille hyviä kokemuksia tuomareista ja ympäröivistä koirista.

Aada
Agility: Kisaamaan, esteet saadaan varmasti kuntoon. Ohjaustekniikoita paljon ja tarkkaa suorittamista.

Toko: Alon liikkeet treenataan kuntoon, kisat voisivat olla ihan hyvä vaihtoehto, olettaen että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Joka tapauksessa näpsäkän näköiset suoritukset haluan Aadalle, ei mitään lahnailua.

+molempien kanssa kivaa hubailua, kesällä uintia ja paljon yhdessäoloa; leikitään ja lauletaan!

Mitä kuuluu?

No se perinteinen vastaus, kukkuluuruu. Päätin, että en enää ikinä lupaudu päivittämään ahkerammin, jotenkin se lupaus kaatuu omaan mahdottomuuteensa. No ei, nytkin pitäis olla tekemässä jotain muuta, englannin kokeeseen luku olis ihan varteenotettava vaihtoehto, mut mitä pienistä! Nyt tulee sit kertausta, öh, viimeiseltä kuukaudelta. Yrittäkää kestää.



Lunta on satanut useampaan otteeseen, vihdoin se on tullut jäädäkseen ja on sitä jo odotettukin! Aada ei erityisemmin iloitse, se kun lähtee aina piiloon, kun tulee lenkin aika (=takki päälle). Ulkona sitten leikitään ja iloitaan senkin edestä, ennemmin nyt vähän pakkasta kuin järjettömät helteet. Ja onhan se hyvää liikuntaa koirillekkin juosta lumihangessa, kesällä taas käydään ahkerasti uimassa. Tänäänkin just käytiin vajaa pari tuntia juoksentelemassa ihan ulkojäillä ja koirilla oli vallan mukavaa! Pitäis ottaa ihan tavaks, kun saa ihan rauhassa olla (:
Agittamassa ollaan käyty ihan normaalisti, ei tunnu että koirat olisivat ottaneet harppauksia eteenpäin sen suuremmin, tosin ei myöskään taaksepäin. Tai no miten sen nyt ottaa. Aadalla nimittäin tällä hetkellä kepeissä toinen puoli kokonaan verkotettu ja toiseltakin puolelta alusta ja lopusta molemmista yksi väli. Pitäisi ehkä ottaa kepit kontaktien lisäksi erityistarkkailun alle, eihän myö muuten päästä eteenpäin koskaan.
Kontakteja ollaankin itse asiassa nyt lähinnä pitkän viikonlopun aikana treenailtu hyvinkin ahkerasti; ollaan lähinnä haettu 2on/2off-asentoa kosketusalustan ja heh tommosen korokesysteemin kanssa, jonka nimestä ei ole hajuakaan. Hyvinhän ipana on sen hoksannut, alustan olen välillä jo ottanut muutaman toiston ajaksi pois, jottei jää liikaa siihen kiinni, kun selvästi jo tajuaa idean. Pitäisi päästä vaan treenaamaan oikean kontaktin kanssa, vaikka käyhän tuokin ihan hyvin.
Aadaa olen seuruuttanut myös eteisessä, pääpaino tiiviissä ja tarkkaavaisessa asennossa, haluan sille täydellisen seuraamisen. Joka tapauksessa, vähän näyttää siltä, että ipana alkaisi poikittaa, sitä ollaan kuitenkin korjailtu jo entistä lyhyemmillä pätkillä ja satunnaisesti ihan seinän vieressä seurauttamalla. Ehkä se siitä.
Sindin kanssa ollaan treenattu tättärärää... kaukoja. Toistaiseksi ollaan pidättäydytty m-i, i-m ja m-s vaihdoissa, sillä etenkin maasta seisomaan nousussa tulee helposti ylimääräisiä askeleita. Ja meillähän ollaan siis takajalat paikallaan. Noista olisi jotain epämääräisiä videoyrityksiä, mutta niitä en ainakaan toistaiseksi teidän nähtäville laita.
Mutta näin meillä, nyt vaihdan koulupuolelle, ettei ihan jää retuperälle kaikki.