Äkillisen blogi-innostuksen siivittämänä tulee kerrankin kirjoitettua treenit muistiin ju ruodittua niitä vähän tarkemmin. Huomatkaa myös uusi, keväisempi ulkoasu!
Sunnuntaina agitettiin keskenään ja päätinkin ottaa Aadan kanssa tehotreeniin keinun ja kepit. Kepeille A kuitenkin hyppi välillä toiseen väliin ja muutaman kerran se kehtasi jopa jättää pari viimeistä pujottelematta jos lähdin irtoamaan liian kauas. Mitä ihmeen pelleilyä sekin on, periaatteessa voisi laittaa verkkoja takaisin taas muutamaan väliin, mutta kun vihdoin ollaan päästy eroon niistä! Tiedän, että Aada varsin hyvin osaa ne ja selvittää vaikeatkin kulmat, kestää irtoamista jne. niin pistää miettimään, että ei kai me kuitenkin olla edetty sitten liian nopeasti ja huolimattomasti? Vaikka puolisen vuotta niitä ollaankin treenailtu...
Keinua treenailtiin ensimmäisen kerran kokonaisena oikeastaan, aikaisemminhan Aada on päässyt vain kiikkumaan hetkeksi. Vein kuitenkin namialustan keinun kontaktille ja vapautin Aadan vain syömään namit pitäen keinua paikallaan laskien sen vähitellen alas. Noh, pari ensimmäistä kertaahan tää meni ihan hyvin, kunnes se keksi jostain syystä alkaa himmailemaan ylösmenolla ja päässä, minkä seurauksena laitoin vielä maahan noin metrin päähän toisen namialustan, mihin vapautin sen aina keinun pään osuttua maahan. Tässä vaiheessa teki mieli hakata päätä jo seinään, miksi Aada yhtäkkiä keksi alkaa pelkäämään keinua, vaikkei mitään järisyttävää edes tapahtunut! Välissä treenattiin sitten muuta ja lopuks vielä pari toistoa keinulla, vielähän sitä pelotti, mutta meni se sen kuitenkin edellistä reippaammin.
Kieputeltiin myös edellisen ryhmän jättämää pientä radanpätkää, lähinnä jotain sylkkäreitä, takaakiertoja yms. Hinkattiin myös edelliseen postaukseen lisäämääni pätkää ja saatiin jopa muutama onnistunut toisto, edelleen Aada ampui suoraan kepeille, muttei enää juostu ristiin kertaakaan.
Sindin kanssa hypittiin vaan hyppimisen ilosta ja palkkailinkin sitä milloin kahden esteen jälkeen ja välillä viiden. Se juoksi ihan onnessaan ja pinkoi lelun perään ihan täysiä. Säilyisipä tämä into taas pitkän aikaa. Keinua treenailtiin aika samalla tavalla kuin Aadan kanssa ja kaikesta näki, että Sindillä oli kivaa vaikka aina ei mennytkään ihan putkeen, kirjaimellisesti. Pimeät putken päät koituivat siis ongelmaksi, muutaman toiston jälkeen ne kuitenkin sujuivat sindimäiseen tapaan kuin vanhalta tekijältä (okei, myönnetään, aika vanhahan tuo onkin jo).
Ensi treeneissä pitää taas muistutella rengasta, sitä en viitsinyt enää sunnuntaina ottaa sekoittamaan pakkaa enempää, Aada saa siihen asti sulatella keinua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti