Lauantaina suunnattiin kohti Varkautta kera kahden puudelin. Pelonsekaisin ajatuksin mietin lähinnä tuon nuorukaisen mietteitä uudesta paikasta ja esteistä, sekä täysin vieraasta kisatilanteesta. Mutta Aada yllätti kuitenkin positiivisesti, vaikka halli olikin ahdas, ei ongelmia syntynyt, jeij! Rata oli, kuten videolta näkyy, tosi simppeli, mut silti onnistuin sössimään sen. Startattiin Aadan kanssa ihan ensimmäisinä ja vähän Aadaa ilmeisesti kuitenkin jännitti, lähdössä se haisteli lattiaa ja oli vähän ihmeissään muutenkin. Muurin kiersi aluksi, kun se oli niin mahdottoman erinäköinen. Aada oli jotenkin tahmea, se innostui huutamaankin vasta putken jälkeisellä hypyllä. Aalle oli jo menossa, mutta viime hetkellä päätti sitten, että "jäiks" ja hyppäsi sivuun. Toisella yrittämällä Aada tuli kuitenkin ihan oikeaoppisesti, kontaktikin oli hieno. Toiseksi viimeisen hypyn ohitti kuitenkin taas, ehdin nähdä sen vilkaisevan numeroa, jälleen kuitenkin toinen yrittämä tuotti tulosta. Ei ollut Aada ihan oma itsensä, tosin eiköhän se oli ihan ymmärrettävää, kun yhdistää nuoren koiran ja ensimmäiset kisat.
Aada kuitenkin uusi saman radan ja tällä kertaa oli vähän aadamaisempaa menoa havaittavissa. Yllä siis kyseinen suoritus. Hylky oli ihan oma moka, mitäs oon hidas lössykkä enkä edes ohjaa! Voi tsiisus nuo kädet, en tiennytkään että ne noin typerältä näyttävät. Hmm, tosiaan ohjaaminen vois olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Ja entäs tuo kontakti, varsinkin kun palkkasin siitä?! Järkyttävää, ei missään nimessä saa tulla tavaksi. Vaikka Aada vähän hidas olikin (miusta ei edes puhuta) niin taisi neljänneksi nopein aika olla.
Sindin kanssa lähinnä nauratti, en edes viitsi laittaa videota teidän nähtäville :D Neiti päätti, että rengas on älyttömän pelottava ja kiersi sen kaksi kertaa häntä koipien välissä ja kertakaikkiaan säälittävän näköisenä ennen kuin sillä syttyi lamppu päässä ja se tajusi jutun jujun. Vähän tuli ylimääräistä lenkkiä, kun Sindi päätti kiertää pari ylimääräistä hyppyä, kehut kuitenkin kivasta irtoamisesta ja matka jatkui! Aalle ei edes jäänyt erityisemmin hidastelemaan ja ensimmäiset viisi keppiäkin pujoteltiin vähän vauhdikkaammin. Lopussa Sindi jopa juoksi, mikä on jo voitto itsessään. Tuloksena kuitenkin K, K, HYL, HYL, mutta Sindillä oli hauskaa ainakin ratanauhojen ulkopuolella, jääköön loput sen aivoituksista hämärän peittoon.
Nyt etsin möllejä varmasti pitkin maailmaa ja kesällä sitten kisaamaan ihan virallisiin asti. Ehkä. No ei, lupaan että meidät nähdään joskus edes kisakentillä ellei nyt luustosta paljastu jotain epätoivottua ja odottamatonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti