'cause girl, you're amazing

Lämpömittari näyttää lähes -30 astetta ja voitte arvata, ketkä uhmaavat talvea ja lähtevät treenaamaan jopa niin kauas kuin etupihalle! Nakitin siskon kameran taakse ja sen seurauksena saattekin pientä videomatskua, kun Sindi erään kerran treenaili. Ja tosiaan harvoinhan me noin pitkiä pätkiä tehdään, mutta ajattelin, että teitä tuskin kiinnostaa katsoa, kuinka kerta toisensa jälkeen palkkaan Sindiä sivulletulosta tai muutaman askeleen seuraamisesta.



Pikkuneitihän oli varsin pätevä, nykyisin se muuttuu onnesta soikeaksi, kun otan treeniliivin esiin. Jos tämän vireen vain saisi siirrettyä kisakentillekin niin meillä ei olisi mitään hätää. Hiemanhan se edistää, mutten viitsi sitä alkaa korjaamaan, olen niin pitkään valittanut koirasta, joka vain lahnailee perässä. Pieni edistäminen on kuitenkin aina parempi kuin puoli metriä perässä laahustaminen. Täykkärit vähän leviää turhaan, pitää alkaa tiukentamaan niitä, tällä hetkellähän ne ovat lähinnä kaarroksia, tiukasta käännöksestä ei siis tietoakaan.



Kaikki kolme liikettä tehtiin yhteen putkeen, kuten ehkä fiksuimmat voivat huomata. Jäävistä jätin perusasennot ihan tarkoituksella pois, Sindillä on paha tapa ennakoida niitä. Luoksetulossa nousi seisomaan ihan vain sen vuoksi, että maa oli - yllätys yllätys, varmasti kylmä. Muuten Sindi teki kyllä hyvällä draivilla, pitää toivoa että sama into ja vauhti säilyisi aina mukana treeneissä.


Paada oli taas torstain treeneissä mukana, jotka Päivi jälleen piti. Rata oli ihan simppeli, alussa oli hallin mittainen suora, alussa kaksi hyppyä ja aa. Jätin Aadan hyppyjen taakse ja menin kutsumaan aalle, muutaman helpotetun kerran jälkeen sekin onnistui hyvin. Kaarroksia yritin saada pienemmäksi sanomalla tässä ja tiputtamalla lelun juuri ennen hyppyä ja sehän toimi, enää ei niitä metrisiä lenkkejä tullut!

Rengasta otettiin myös erikseen avustajan kanssa, lähetin Aadan renkaan takaa suoraan namille. Vajaa kymmenen toistoa otettiin ja viimeisillä kerroilla kuljin jo vähän mukana. Kepeillä oli puolet verkoista ja nekin nostettu n. 30cm korkeuteen. Joka kerralla Aada meni kaikki puhtaasti, ilman pienintäkään epäröintiä.

Selvästi hyvä päivä

Torstain treenit piti poikkeuksellisesti Päivi, yllättävän paljon saa uusia näkökulmia ja ajatuksia, kun ei ole aina se sama koutsi! Jees, rata oli kutakuinkin yllä olevan näköinen, etäisyydet vähän saattaa heittää, profiili siitä kuitenkin ehkä hahmottuu.

Jätin Aadan suht vinoon ensimmäisen hypyn taakse ja valssasin kakkosen jälkeen, mutta olin jo siinä vaiheessa auttamattomasti myöhässä ja en tietenkään saanut enää koiraa käännettyä kolmoselle. Uusintayrityksellä ehdin jo näyttää seuraavankin esteen ja päästiin putkeen ihan onnistuneesti, likka ei vilkaissutkaan viereistä hyppyä, joka siinä houkutteli. Miun oli tarkoitus kääntää Aada putkesta vasemmalla kädellä puomille, mutta kerta toisensa jälkeen se pyörähti vastapäivään. Pitäis vaan oppia muistamaan, että tää koira on Aada ja sitä pitää oikeasti ohjata, eli irrottaa se käsi kunnolla kyljestä ja selkeästi näyttää mihin ollaan menossa! Puomin kontaktilla vähän sikaili, otettiin useamman kerran uudestaan ennen kuin sain sen jäämään nätisti siihen. Tällä kertaa Aada sai päähänsä haistella jatkuvasti maata, yritin pitää sen mielenkiinnon nameissa, heikoin tuloksin. Nää kontaktit on ikuisuusprojekti, joka ikinen kerta tuo keksii jonkun uuden oheistoiminnon. Kepeissä oli kaikki verkot taas, noin 20cm maasta nostettuina, haetaan nyt kunnolla sitä varmuutta niihin. Putkeen irtosi hyvin ja persjätön kautta jatkettiin aalle, jonka kontakti taas oli mallikelpoinen. Hypylle vein sen oikealla kädellä ja käännyin jo hyvissä ajoin seuraavalle hypylle, joka siis oli okseri, mitä ei kuvasta huomaa.
Tässä välissä stoppasin ja otettiin keinu avustajan kanssa, ettei päässyt rämähtämään liikaa ja säikäyttämään Aadaa. Pari kertaa se ponkaisi pois kesken kaiken, mistä murahdin ja otettiin uudelleen. Muuten Aada meni tosi näpsäkästi kontaktialueelle odottamaan laskeutumista, jonka jälkeen se suunnisti alustalle ihan tietoisena siitä, mitä pitää tehdä. Seuraavalla hypyllä koitin saksalaista, eikä siinä mitään elämää suurempia ongelmia ilmennytkään. Aadahan tosiaan kesällä taisi pari kertaa pentuna treenata tätä, ei sen enempää. Vähän kaarros miun takana venyi, muttei kuitenkaan erityisen pahasti. Viimeiset kaksi hyppyä olivat sitten ihan peruskauraa.
Toisella kierroksella otin vielä pari kertaa alun uudestaan ja tällä kertaa Aada kääntyikin puomille putkesta paljon paremmin, jeps.



Sindi muuten päätti alkaa juoksemaan, edellisistä onkin vierähtänyt jo tovi. Se ei edes vuoda erityisemmin, kaksi tippaa taisin lattialta tänään pyyhkiä.

Kisakausi korkattu!

Lauantaina suunnattiin kohti Varkautta kera kahden puudelin. Pelonsekaisin ajatuksin mietin lähinnä tuon nuorukaisen mietteitä uudesta paikasta ja esteistä, sekä täysin vieraasta kisatilanteesta. Mutta Aada yllätti kuitenkin positiivisesti, vaikka halli olikin ahdas, ei ongelmia syntynyt, jeij! Rata oli, kuten videolta näkyy, tosi simppeli, mut silti onnistuin sössimään sen. Startattiin Aadan kanssa ihan ensimmäisinä ja vähän Aadaa ilmeisesti kuitenkin jännitti, lähdössä se haisteli lattiaa ja oli vähän ihmeissään muutenkin. Muurin kiersi aluksi, kun se oli niin mahdottoman erinäköinen. Aada oli jotenkin tahmea, se innostui huutamaankin vasta putken jälkeisellä hypyllä. Aalle oli jo menossa, mutta viime hetkellä päätti sitten, että "jäiks" ja hyppäsi sivuun. Toisella yrittämällä Aada tuli kuitenkin ihan oikeaoppisesti, kontaktikin oli hieno. Toiseksi viimeisen hypyn ohitti kuitenkin taas, ehdin nähdä sen vilkaisevan numeroa, jälleen kuitenkin toinen yrittämä tuotti tulosta. Ei ollut Aada ihan oma itsensä, tosin eiköhän se oli ihan ymmärrettävää, kun yhdistää nuoren koiran ja ensimmäiset kisat.



Aada kuitenkin uusi saman radan ja tällä kertaa oli vähän aadamaisempaa menoa havaittavissa. Yllä siis kyseinen suoritus. Hylky oli ihan oma moka, mitäs oon hidas lössykkä enkä edes ohjaa! Voi tsiisus nuo kädet, en tiennytkään että ne noin typerältä näyttävät. Hmm, tosiaan ohjaaminen vois olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Ja entäs tuo kontakti, varsinkin kun palkkasin siitä?! Järkyttävää, ei missään nimessä saa tulla tavaksi. Vaikka Aada vähän hidas olikin (miusta ei edes puhuta) niin taisi neljänneksi nopein aika olla.

Sindin kanssa lähinnä nauratti, en edes viitsi laittaa videota teidän nähtäville :D Neiti päätti, että rengas on älyttömän pelottava ja kiersi sen kaksi kertaa häntä koipien välissä ja kertakaikkiaan säälittävän näköisenä ennen kuin sillä syttyi lamppu päässä ja se tajusi jutun jujun. Vähän tuli ylimääräistä lenkkiä, kun Sindi päätti kiertää pari ylimääräistä hyppyä, kehut kuitenkin kivasta irtoamisesta ja matka jatkui! Aalle ei edes jäänyt erityisemmin hidastelemaan ja ensimmäiset viisi keppiäkin pujoteltiin vähän vauhdikkaammin. Lopussa Sindi jopa juoksi, mikä on jo voitto itsessään. Tuloksena kuitenkin K, K, HYL, HYL, mutta Sindillä oli hauskaa ainakin ratanauhojen ulkopuolella, jääköön loput sen aivoituksista hämärän peittoon.

Nyt etsin möllejä varmasti pitkin maailmaa ja kesällä sitten kisaamaan ihan virallisiin asti. Ehkä. No ei, lupaan että meidät nähdään joskus edes kisakentillä ellei nyt luustosta paljastu jotain epätoivottua ja odottamatonta.

Aksailee

Torstain treenipätkähän näytti tältä, rata on otettu ASB-lehdestä. Ja kerrankin blogi-innostuksen iskiessä yritän laittaa jotakin muistiin, pienellä viiveellä vain.

A:n kontakti oli hyvä, vaikka jouduinkin putken vuoksi kiertämään kauempaa ja jättämään Aadan suorittamaan kontakia hieman itsenäisemmin. Huomasin kuitenkin, että A on aina lähdössä palkan jälkeen pois jolloin sanon "siinä" ja koira jää odottamaan... hups. Kääntyminen hypyltä oli napakka ja ei venynyt erityisemmin ja putkeen asti kaikki menikin ihan mukavasti. Ensimmäisellä kerralla jäin kuitenkin liian lähelle keppejä kutsumaan Aadaa ja sehän valitsi tietenkin putken nopeimmaksi vaihtoehdoksi tulla takaisin pyörittyään hetken. Yritin ottaa Attendaalin vastaan suoraan putkesta, mutta keppikulma muodostui jostain syystä vaikeaksi hahmottaa ja pentu hyppi helposti viidennestä välistäkin vasta sisään. Päädyin sitten viemään Aadan toista puolta kepeille ja leikkaamaan takaa, se onnistuikin paremmin! Palkkailin pari kertaa keppien jälkeen ennen kuin jatkettiin. Muurin kierto ja putkeen lähetys sujuivat ongelmitta, itse kuitenkin jäin "väärälle" puolelle ja yritin saada Aadan hyppyjen välistä kiertämään. Miun kroppa kuitenkin osoitti liikaa viereiselle hypylle ja käsi teki ihan omiaan, tuloksena siis koira joka hyppii yhtä hyppyä ihan onnessaan. Lopussa treenattiin kuitenkin myös tältä puolelta menoa ja onnistuihan se lopulta kohtalaisesti. Valssasin hypyn jälkeen ja päästiin aalle ilman pienintäkään putkeen vilkaisua, kepeille Aada haki hienosti vaikka lähdinkin etenemään jo kauemmas. On se jännä, kuinka tällaiset vaikeammat kulmat luonnistuvat, lähes suorissa lähestymisissä hypitään miten sattuu. Loppu oikeastaan oli aika peruskauraa, putkesta jatkettiin tosin suoraan pussiin, Aadahan ei vielä osaa suorittaa rengasta.
Odotellessa treenailtiin hiukan rengasta niin, että se oli ihan maassa ja targetti toisella puolella. Kerran oikaisi sivusta, muuten ehkä kaikki kymmenen toistoa menivät nappiin! Pitää nyt vain treenailla erilaisia keppikulmia ja miun on pakko opetella vihdoin ohjaamaan, ei tule mitään jos vain huiskasen koiran jonnekin. Mutta pikkuhiljaa varmaan pitäis alkaa valmistautumaan noihin mölleihin, Aada pääsee esiintymään ensimmäistä kertaa :x!


(Kyllä se nyt on taas siistimmässä kunnossa!)