Ei pysäytä hätäjarrutkaan

Viikko sitten perjantaina käytiin treenaamassa hallilla koirien kanssa ja pöllin meidän treenipätkän Demin ja Riesan blogista. Mitään sen suurempia muistikuvia ei ole, kokeilin varmaan kaikki ohjaustavat läpi, ja lopulta mentiinkin vähän miten sattuu. Aadan kanssa treenattiin myös keinua, selvää edistystä edelliseen tapahtunut jälleen. Kepittelin kummankin koiran kanssa, onhan ne ihan eteviä. Seuraava videopätkä kertonee kaiken oleellisen, muuten jäisi tämäkin viikko sitten aloitettu postaus varsin vajaaksi näiden treenien osalta:



Aada aloitti juoksuna joskus alkuviikosta, joten treenit on sen osalta poissuljetut ja Sindi pääsee treenaamaan kerrankin kunnolla. Torstain treenit menivät ihme kyllä aika hyvin, joten pyörittelen ihan tosissani päässä ajatusta kisaamisesta vielä sen kanssa. Jos Sindi ei välittäisi tuomarista niin meillä ei olisi mitään hätää!



Siispä Aada onkin saanut keskittyä nyt täysin voimin paikkamakuuseen, se joutuu kestämään ties minkälaisia variaatioita, jostain syystä lähes ylivoimaisen vaikeaksi muodostui makaaminen rauhassa maassa, kun kierrän sitä ympäri peruuttaen.
Sindin kanssa tehtiin tänä aamuna seuraamispätkiä vaihtelevalla matkalla, pisin taisi olla BH:n alkuosa, eli se 50 askeleen suora, täyskäännös ja vauhdinmuutoksia. Kivastihan tuo pikkulikka toimii kun ei ole mitään paineita, kisatilanteessa on ihan turha toivo. Jotain paikallaolon tapaistakin otin kummankin kanssa, Vilma vielä keskellä. Sindin jouduin kerran palauttamaan maahan, mutta alkusähläyksen jälkeen makasivat ihan nätisti paikallaan, vaikka kiertelinkin kenttää ympäri ja matkaahan tosiaan oli ihan reilusti.

Niin ja kyhäsin pihalle oman alkeisrenkaan, jolla ei pääse epäonnistumaan! :D

Paada synttärisankari

Onneaponnea pienelle touhottajalle!
Se on kehittynyt vuodessa paljon, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Loppukesästä starttailimme agiharrastusta ja kuinka paljon se onkaan tässä ajassa edistynyt! Ei mene enää pitkään, että meidät nähdään kisakentilläkin. Löysimme totisesti sen the harrastuksen. Aada oppii nopeasti, palkkautuu hyvin ja osaa yleensäkin ottaa ilon irti treeneistä ja vapaa-ajasta.
Siitä on vuodessa tullut paljon varmempi, itsenäisempi ja ehkä viisaampikin (toivossa on hyvä elää).
Kaiken kaikkiaan Aada on loistava pieni koiraeläin ja elämä sen kanssa on melko helppoa, eri tavalla kuin Sindin kanssa, mutta kuitenkin :)

Kaikissa meissä asuu pieni pikakiituri

© Henriikka H.

Äkillisen blogi-innostuksen siivittämänä tulee kerrankin kirjoitettua treenit muistiin ju ruodittua niitä vähän tarkemmin. Huomatkaa myös uusi, keväisempi ulkoasu!
Sunnuntaina agitettiin keskenään ja päätinkin ottaa Aadan kanssa tehotreeniin keinun ja kepit. Kepeille A kuitenkin hyppi välillä toiseen väliin ja muutaman kerran se kehtasi jopa jättää pari viimeistä pujottelematta jos lähdin irtoamaan liian kauas. Mitä ihmeen pelleilyä sekin on, periaatteessa voisi laittaa verkkoja takaisin taas muutamaan väliin, mutta kun vihdoin ollaan päästy eroon niistä! Tiedän, että Aada varsin hyvin osaa ne ja selvittää vaikeatkin kulmat, kestää irtoamista jne. niin pistää miettimään, että ei kai me kuitenkin olla edetty sitten liian nopeasti ja huolimattomasti? Vaikka puolisen vuotta niitä ollaankin treenailtu...
Keinua treenailtiin ensimmäisen kerran kokonaisena oikeastaan, aikaisemminhan Aada on päässyt vain kiikkumaan hetkeksi. Vein kuitenkin namialustan keinun kontaktille ja vapautin Aadan vain syömään namit pitäen keinua paikallaan laskien sen vähitellen alas. Noh, pari ensimmäistä kertaahan tää meni ihan hyvin, kunnes se keksi jostain syystä alkaa himmailemaan ylösmenolla ja päässä, minkä seurauksena laitoin vielä maahan noin metrin päähän toisen namialustan, mihin vapautin sen aina keinun pään osuttua maahan. Tässä vaiheessa teki mieli hakata päätä jo seinään, miksi Aada yhtäkkiä keksi alkaa pelkäämään keinua, vaikkei mitään järisyttävää edes tapahtunut! Välissä treenattiin sitten muuta ja lopuks vielä pari toistoa keinulla, vielähän sitä pelotti, mutta meni se sen kuitenkin edellistä reippaammin.
Kieputeltiin myös edellisen ryhmän jättämää pientä radanpätkää, lähinnä jotain sylkkäreitä, takaakiertoja yms. Hinkattiin myös edelliseen postaukseen lisäämääni pätkää ja saatiin jopa muutama onnistunut toisto, edelleen Aada ampui suoraan kepeille, muttei enää juostu ristiin kertaakaan.

Sindin kanssa hypittiin vaan hyppimisen ilosta ja palkkailinkin sitä milloin kahden esteen jälkeen ja välillä viiden. Se juoksi ihan onnessaan ja pinkoi lelun perään ihan täysiä. Säilyisipä tämä into taas pitkän aikaa. Keinua treenailtiin aika samalla tavalla kuin Aadan kanssa ja kaikesta näki, että Sindillä oli kivaa vaikka aina ei mennytkään ihan putkeen, kirjaimellisesti. Pimeät putken päät koituivat siis ongelmaksi, muutaman toiston jälkeen ne kuitenkin sujuivat sindimäiseen tapaan kuin vanhalta tekijältä (okei, myönnetään, aika vanhahan tuo onkin jo).

Ensi treeneissä pitää taas muistutella rengasta, sitä en viitsinyt enää sunnuntaina ottaa sekoittamaan pakkaa enempää, Aada saa siihen asti sulatella keinua!

Irti ilo!

Kesä tulee kovaa vauhtia, aurinko lämmittää, joka askeleella kura roiskuu ja koiratkin näyttävät siltä, ettei niitä ole pesty viimeisen vuoden aikana kertaakaan. Paljon muutakin on ehtinyt tapahtua, Sindi kävi tokoilemassa epiksissä ja Team Aasi yhdessä agimölleissä!

26.3 avattiin tokokausikin virallisesti Savpk:n järkkäämissä epiksissä. Sain jälleen huomata, ettei hallikokeet ole Sindin juttu. Toisaalta lisää varmuuttahan jokainen kisanomainen treeni tuo meidän suorituksiin.
Luoksepäästävyys 8, Sindi väisti parin askeleen verran, suhteessa moniin muihin kertoihin kuitenkin ihan reippaasti toimi.
Paikkamakuu 10, tähän olen niin tyytyväinen. S jäi äärettömän levollisen oloisena paikalleen eikä välittänyt lainkaan vieressä haukkuvasta koirasta. Voisin ylistää tätä maasta taivaisiin, ehkä tää ongelma alkaisi siirtyä historiaan.
Seuraamiset 7 & 7½, skippaan kohta nää kokonaan, Sindi käppäilee perässä tietämättä mitä tehdä ja vaikka mitä! Jestas sentään, ollaankohan me kolme kertaa ainakin palattu ihan alkeisiin superpalkalla ja rauhassa edeten, eikä mitään vaikutusta.
Maahanmeno 8, valmisteleva osuus ihan ok, edelleen se tuli muutaman askeleen jäljessä ja annoin sille tosi voimakkaan vartaloavun. Oliskohan vielä ennakoinut perusasennonkin?
Luoksari 0, pieni paineistuminen taisi tässä käydä, Sindi ei liikahtanutkaan ja vasta ihan lähellä siirtyi sivulle.
Seisominen 7, taas vartaloapuja ja ennakointia, samaa vanhaa kauraa.
Hyppy 9, ennakoi muistaakseni perusasennon, ei kai muuta.
Kokonaisvaikutus 8½, Sindiä jännitti selvästi, vaikka olikin tuttu halli ja tuomari. Kisatilanne on sille ilmeisesti liikaa.
"Ohjaajalle varmuutta ja uskoa onnistumiseen -> kenties auttaisi koiraankin. Kun yhteistyö sujuu, se sujuu loistavasti."



3.4 suunnistettiin jälleen samaiselle hallille agimölleilemään. Aadan rata oli simppeli ja rataprofiililtaan selkeä eli no problems. Ensimmäisellä radalla A tuntui jotenkin vähän tahmealta, loppua kohden sekin vapautui ja saatiinkin ihan mukava rata aikaan. Pussissa Aada kuitenkin tuli ikään kuin väärää reunaa pois, jonka takia jäin liikaa jälkeen ja juostiin hypyn ohi.
Uusinnassa skarppasin vähän ja päätin, että kyllä ehdin ja niin sitten ehdinkin! Ajallisesti mentiin jotain viisi sekuntia ensimmäistä nopeammin ja ensimmäinen sija sillä sitten irtosi, antaa kummasti motivaatiota tämmöset leikkimielisetkin kisat.

Sindin kanssa startattiin astetta vaikeammalla radalla ja pikkuharmaa köpötteli vallan reippaasti ja virheettä. Ei oikeestaan mitään erityistä huomautettavaa, ihanneajan sisäänkin päästiin ja samalla kolmannelle sijalle.


Huomatkaa Aadan kesäturkki!

Torstain treeneissä oli haastava rata, joka osoittautuikin mukavaksi! Alla oleva pätkä on viimeiseltä neljännekseltä ja se erityisesti ei ottanut onnistuakseen.



Ensimmäisellä kerralla mitään ajattelematta juoksin vain suoraan ja käännyin kertomatta Aadalle mitään. Sen seuraksena olinkin täydellisesti edessä kepeille mentäessä ja tein varsin tyylikkään hypyn koiran tieltä pois. Rautalangasta vääntämisen jälkeen (ja about miljoonan yrityksen jälkeen) tajusin, että en voi vaan töröttää vaan miun pitää kääntää sitä kroppaa ja kertoo liioiteltuna Aadalle minne mennään. Ja eron huomasi heti; hypyltä se jatkoi matkaa suoraan keppejä kohti jättäen toisen aidan välistä ihan vaan sen ansiosta, että pidin vartalon kepeille päin. Parempaan päin mennään, vaikka en osaakaan edelleenkään ohjata ollenkaan! Sindille riittää huikaisu esteelle päin ja sehän tekee, Aadalle pitää näyttää selvästi ja kunnolla, muuten homma ei toimi.
Joka tapauksessa suunta on oikea, eli eiköhän me nyt ihan oikeasti tähdätä niihin toukokuun kisoihin! Rengas ja keinu ovat enää oikeastaan ne keskeneräiset esteet, mutta en usko, että niihinkään ikuisuutta menee.