Mitä kuuluu?

No se perinteinen vastaus, kukkuluuruu. Päätin, että en enää ikinä lupaudu päivittämään ahkerammin, jotenkin se lupaus kaatuu omaan mahdottomuuteensa. No ei, nytkin pitäis olla tekemässä jotain muuta, englannin kokeeseen luku olis ihan varteenotettava vaihtoehto, mut mitä pienistä! Nyt tulee sit kertausta, öh, viimeiseltä kuukaudelta. Yrittäkää kestää.



Lunta on satanut useampaan otteeseen, vihdoin se on tullut jäädäkseen ja on sitä jo odotettukin! Aada ei erityisemmin iloitse, se kun lähtee aina piiloon, kun tulee lenkin aika (=takki päälle). Ulkona sitten leikitään ja iloitaan senkin edestä, ennemmin nyt vähän pakkasta kuin järjettömät helteet. Ja onhan se hyvää liikuntaa koirillekkin juosta lumihangessa, kesällä taas käydään ahkerasti uimassa. Tänäänkin just käytiin vajaa pari tuntia juoksentelemassa ihan ulkojäillä ja koirilla oli vallan mukavaa! Pitäis ottaa ihan tavaks, kun saa ihan rauhassa olla (:
Agittamassa ollaan käyty ihan normaalisti, ei tunnu että koirat olisivat ottaneet harppauksia eteenpäin sen suuremmin, tosin ei myöskään taaksepäin. Tai no miten sen nyt ottaa. Aadalla nimittäin tällä hetkellä kepeissä toinen puoli kokonaan verkotettu ja toiseltakin puolelta alusta ja lopusta molemmista yksi väli. Pitäisi ehkä ottaa kepit kontaktien lisäksi erityistarkkailun alle, eihän myö muuten päästä eteenpäin koskaan.
Kontakteja ollaankin itse asiassa nyt lähinnä pitkän viikonlopun aikana treenailtu hyvinkin ahkerasti; ollaan lähinnä haettu 2on/2off-asentoa kosketusalustan ja heh tommosen korokesysteemin kanssa, jonka nimestä ei ole hajuakaan. Hyvinhän ipana on sen hoksannut, alustan olen välillä jo ottanut muutaman toiston ajaksi pois, jottei jää liikaa siihen kiinni, kun selvästi jo tajuaa idean. Pitäisi päästä vaan treenaamaan oikean kontaktin kanssa, vaikka käyhän tuokin ihan hyvin.
Aadaa olen seuruuttanut myös eteisessä, pääpaino tiiviissä ja tarkkaavaisessa asennossa, haluan sille täydellisen seuraamisen. Joka tapauksessa, vähän näyttää siltä, että ipana alkaisi poikittaa, sitä ollaan kuitenkin korjailtu jo entistä lyhyemmillä pätkillä ja satunnaisesti ihan seinän vieressä seurauttamalla. Ehkä se siitä.
Sindin kanssa ollaan treenattu tättärärää... kaukoja. Toistaiseksi ollaan pidättäydytty m-i, i-m ja m-s vaihdoissa, sillä etenkin maasta seisomaan nousussa tulee helposti ylimääräisiä askeleita. Ja meillähän ollaan siis takajalat paikallaan. Noista olisi jotain epämääräisiä videoyrityksiä, mutta niitä en ainakaan toistaiseksi teidän nähtäville laita.
Mutta näin meillä, nyt vaihdan koulupuolelle, ettei ihan jää retuperälle kaikki.