Eilen oli koko vuoden odotetuin päivä ja pää pursuaa erilaisia ajatuksia, joita pitäisi selvittää. Ensinnäkin, pohdiskelin tuossa äskettäin eilistä ja Sindin reaktiota, kun joulupukki tuli käymään. Se tunnisti punaisen nutun alla olevan henkilön, mutta huusi kuitenkin täyttä kurkkua ja lähinnä pakitti häntä alhaalla, ei kuitenkaan aivan jalkojen välissä. Miksi? Onhan se epävarma ja niin päin pois, mutta jos se menettää kaiken itsevarmuutensa, kun oma perheenjäsen on hieman erilaisissa vaatteissa ja eri kuuloinen niin... Toisaalta sitä voisi hyödyntää ikuisessa luoksepäästävyysongelmassamme. Olisi nimittäin helppo pukea jollekin tutulle täysin erilaiset vaatteet, muuttaa vähän persoonaa ja treenailla luoksepäästävyyttä, kerta tuo noin herkästi aloittaa sirkuksensa. Kaiken maailman ohikulkijoita kun ei erityisemmin tee mieli pysäytellä.
Illalla sitten, lahjojen keskellä Aadalle iski mitä ilmeisimmin tauti nimeltä ahneus. Vahti joka ikistä paperin palaakin Sindiltä ja hyökkäili sitä kohti. Lopputuloksena oli siis se, että S luikkii paniikissa seinän vieressä karkuun ja on kaikin puolin ahdistunut. Tilanne kärjistyikin myöhemmin ja Aada rähisi Sindille taukoamatta. Rähähdin silloin Aadalle ja Sindi tapansa mukaan hyökkää ojentamaan Aadaa, tökkää sitä kylkeen ja Aada antaa samalla mitalla takaisin... Saman tien siitä sitten koirat maihin, tuollaista ei sallita. Jos tuo nyt on jotain valtataistelua niin saa jäädä unholaan saman tien, täällä on vaan yksi pomo ja kaksi keskenään samanarvoista, joiden tulee vain alistua kohtaloonsa. Mutta tiedänpähän nyt ainakin, että pitää välttää tilanteita, joissa koirat pääsevät puolustamaan muka-omiaan noin vahvasti.
Muuten elo on sujunut varsin mukavasti, luotan Aadaan jo melko vahvasti sen ollessa irti, tilanne on parantunut huimasti nyt viimeisimmän kahden viikon aikana, mistä olen erittäin ylpeä. Tokokin innostaa taas enemmän kuin pitkään aikaan, katotaan mitä tästä nyt tulee (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti