Kinkunsulatusta

Mikäs on sen parempi tapa viettää Tapaninpäivää kuin agittaa lämpimässä hallissa. Itse asiassa en ollut edes suunnitellut mitään, mitä tehdään, mutta niin muotoutui tälläkin kertaa ihan kelpo treeni. Tää ei vaan saisi jäädä tavaksi, suunnitellut, järkevästi porrastetut treenit voisivat olla hyväksi. Koirat olivat tosi päteviä molemmat tänään, pienimuotoista hehkutusta jopa ehkä siis luvassa.

Edettiin vihdoin touchin kanssa. Kasasin kokonaisen puomin madallettuna ja lätkäisin kosketusalustan päähän. Päästin vain ipanan juoksemaan suoraan koko puomin ilman mitään varmisteluja, se on niin raivona hallilla ettei se vähästä hätkähdä. Ja tosiaan, Aada juoksee ihan onnessaan päähän asti, hakee vähän aikaa alustaa ja ottaa lopulta täydellisen on/offin. Otettiin varmasti lähemmäs 20 toistoa, osissa tietenkin ja vauhti kiihtyi loppusuorituksia kohden huimasti, mikä aiheutti lipsumisia ja hosumista. Pari kertaa jouduin nappaamaan koiraa kiinni, että ehti jarruttamaan ajoissa, sillä en halua hajottaa tätä heti alkuunsa. Yli 80% saatiin kyllä onnistumaan, viimeisenä oli jo ihan huippu. Kyllä se ilmeisesti tajusi mitä siltä halutaan, toteutus vaan vaatii vielä hiomista, vaikka ensimmäiseksi kokonaiseksi kontaktiksi treeni oli kertakaikkiaan onnistunut.

Tutustuttiin myös Aadalle täysin uuteen esteeseen, pussiin. Asteittain laskin kangasta ja ei vaatinut kovin montaa toistoa, kun ipana puski jo apinanraivolla läpi. Tosin siinä ei nyt mitään ihmeellistä ollut, Aada on niin hullu, että tulisi varmasti tiiliseinästäkin läpi.

Välistävetoja ja takaakiertoja treenailtiin myös, niissä ei mitään suurempia ongelmia. Otin tosi tarkasti vain esteen vierestä koiran aina mukaan, ettei päässyt sen suuremmin karrattamaan. Pari kertaa käännökset venyivät turhan laajoiksi, jotka korjattiin sitten saman tien.



Sindin kanssa juostiin vaan riemurallia ja ei niin välitetty tekniikoista. Puomin päähän laitoin parin metrin päähän palkan, se on Sindille ehdottomasti paras tapa saada vauhtia. Pussista on tullut sille hyvin mieluinen este, jostain syystä se vain päättää aina välillä, ettei se mene johonkin tiettyyn pussiin... Hypyillä Sindi vain sikaili, sain sen pari kertaa kuitenkin välistäkin. Välillä meno lähti kuitenkin ihan lapasesta ja tuloksena oli koira, joka rallaa hallia ympäri ilman korvia. Pidän kuitenkin tuosta suuresta muutoksesta kovasti (:!