Huomasin ja muistin taas torstaina käyttäessäni ainoastaan Sindiä lenkillä, että hei, en ole ikiaikoihin viettänyt koirien kanssa aikaa kahdestaan. Aina on molemmat lenkeillä mukana, treeneissä nyt olen usein ollut vain jomman kumman kanssa, muttei sekään ole sama asia, tarkoitan nimittäin oikeasti kahdestaan! Lähtöä jonnekin metsään tai jäälle ja leikkiä ilman muita, tekisi itse kullekin hyvää. Tänäänhän alkoi se kauan odotettu loma, joten aikaa on vaikka mihin. Muun muassa koirien pesuun, kun sitä lämmintä vettäkin tulee vihdoin. Viikolla vain lähes neuroottisesti puhdistin koirien korvia ja leikkasin kynsiä, kylmällä vedellä pesu ei ole luultavasti mitään herkkua koirillekaan.
Parina päivänä olen treenipuolelta vahvistellut vain molempien omia käskyjä, kun itse asiassa "maahan" taitaa olla noiden ainoa yhteinen käsky. Huomasin, että yllättävän vaikea on toisen pysyä paikallaan, kun toinen pyydetään luokse ja palkataan. Nyt alkaa vihdoin kuitenkin näyttää hyvältä, koirat malttavat kuunnella, kumpaa pyydän tekemään jotakin. Mutta edelleenkin Sindi aloittaa vimmatun pyörimisen, kun pyydän Aadan sivulle vieri-käskyllä, sekoittaa sen ilmeisesti pyöri-käskyyn. Ainakin pienempi valkoinen napero saa hyvää häiriötä treenille, kun hieman isompi pieni napero pyörii lähes nenässä kiinni....
Tänä aamuna käytiin taas jäällä juoksemassa kera Vilman. Menosuuntaan oli ihan mukava mennä myötätuulessa, takaisinpäin tullessa taisi jokaiselle tulla hitusen kylmä, hyvä kun eteenpäin edes pääsi. Lopputalvesta ei kyllä enää pikkupakkaset hetkauta, toivon mukaan. No ei, onhan se ihan mukava kun on pakkasta, tuuli on vain sen verran inhottava, hyvä ettei mene koko lenkkeilyinto sen vuoksi. Mutta ehkä me sinnitellään tämäkin talvi, on siitä ennenkin selvitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti