Nyt nautitaan loppulomasta täysillä, perjantai ja lauantai vietettiin mökillä, koirat ui ahkerasti, ihana nähdä miten Sindikii innostuu uimaan vaikka koskaan ennen ole uinut. Ja erilainen erinomainen liikuntamuotohan tuo on, syksyllä ja talvella ehtii ihan tarpeeks kävellä. Aada on kestänyt hyvin irti, itsevarmastihan se edelleen lähtee kauas, mut oon mennyt piiloon aina kun näyttää, että korvat on häviämässä. Jossain vaiheessa se on sitten aina tajunnut, että hei nyt joku puuttuu ja lähes paniikissa alkanut etsimään. En nyt tiedä, että onko se kuitenkaan niin rohkea, että lähtis oikeasti kauas vai meneekö sen raja siinä missä se ei enää mitenkään näe/kuule minuu. Turhan kauas se joka tapauksessa välillä lähtee, tosin itsepähän se tietää (toivottavasti...)
Viime viikko oli vähän viileämpi, joten oli hyvää aikaa treenata Aadan kanssa keppejä ja kiertoja. Verkkojen kanssa venklataan nyt, tällä hetkellä kolme verkonpätkää oon saanut pois, ilman että alkaa hyppimään pois. Välillä on enemmän, joskus vähemmän, riippuu aina mitä tuo keksii. Noita tuskin tarvitsee kuitenkaan laittaa enää takaisin, sen verran varmaa alkaa pujottelu olla. Noilla mennään kuitenkin jonkin aikaa, sillä jos otan neljännen pois, alkaa oikomaan saman tien, niin taitava se ei sentään vielä ole. Se patoaa hirmusesti istuessaan ja odottaessa käskyä ja lupaa liikkua, se vetää semmosella vauhdilla ja äänellä..... Huomasin, ettei se pysty työskentelemään kovin pitkää, joten otettiin joko pelkkää kiertoa tai keppejä, nyt keskittyy vaikka ottaa kiertoja sekä keppejä. Ei tuo haukkuminen/karjuminen haittaa jos se oikeasti keskittyy myös tekemiseen ja tekee kunnolla. Pitää olla tarkkana.
Otettiin äsken myös muutaman kerran kulmia kepeille, pyrin nyt, että viimeistään viikon lopussa pystyisin lähettämään Aadan keppien keskeltä kummalta puolelta tahansa kumpaankin päähän, nyt se menee noin toisen keppivälin kohdalta.
Sindin kanssa ollaan treenailtu tokoa vaan. Oon pyrkinyt mahdollisimman nopeaan ja innokkaaseen suoritukseen, tekniikka ei ole ollut meille nyt niin tärkeä, toistaiseks riittää, että Sindi tekee vauhdilla ja iloisesti. Siinä ollaankin mielestäni onnistuttu hyvin, häntä heiluu jatkuvasti seuruussa ja jäävät on nopeita, maahan se tosin ei edelleenkään suostu menemään nurmella.
Aloitettiin myös treenaamaan ruutua, viedään yhdessä lelu/namit ruutuun ja lähetän sitten vähän kauempaa sinne, jotta heti alussa Sindille jäis ruudusta mielikuva, että nyt juostaan! Tähän mennessä ainakin on lähtenyt nopealla laukalla ruutuun, namit ehkä toimii Sindillä paremmin, kuollut lelu ei sitä innosta. Pitää muistaa sisällä nyt vaikka aluks ottaa maahanmenoja milloin missäkin tilanteessa ja mahdollisimman yllättäen, tätä liikettä me ei nyt pilata heti alkuunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti