sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tokoilua all the time



...Tai siltä ainakin välillä tuntuu. Tänä viikonloppuna kaksi koetta, eikä mitään muuta kuin kokemusta ja hieman lisää treeni-intoa. Lauantaina Parikkalassa ja tänään Rantasalmella, kummassakin tuomarina Markku Mäntynen.

Parikkala 9.10:
Luoksepäästävyys 5, tuomari tuli suoraan kohti hyvinkin uhkaavasti, joten Sindi ei ollut kovin halukas hieromaan tuttavuutta, näin kauniisti sanottuna.
Paikalla makaaminen 5, nousi istumaan, mutta alokasluokka nyt on tämmönen.
Seuraaminen kytkettynä 7, lahnaili minkä ehti, pikku idiootti.
Seuraaminen taluttimetta 6½, ja paranee vaan. Oon ihan oikeasti kohta valmis lyömään hanskat tiskiin tän kanssa, se ei osaa seurata, enkä osaa opettaa sitä niin, että se oppisi.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10, minkä ihmeen takia se jäävissä sitten seuraa? En kuitenkaan valita.
Luoksetulo 10, nätti ja nopea, ihan ansaittu.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10, ei mitään vikaa, ilmeisesti pysähtyi hyvin.
Estehyppy 9, hypyn jälkeen kävi haistelemassa vieressä olevia lautoja, ennen kuin pysähtyi.
Kokonaisvaikutus 8
Pisteitä yhteensä 156, vahva 2-tulos, jäi ykkönen pienestä kiinni.

Rantasalmi 10.10:
Luoksepäästävyys 8, juoksutarkastuksessa nappasin syliin, kehässäkin pidin hihnan tiukalla, auttoi.
Paikalla makaaminen 0, arggh, täydellinen paikalla istuminen, mutta minkäs teet.
Seuraaminen kytkettynä 7, ei mitään uutta.
Seuraaminen taluttimetta 7, kauhee fiilis, koira ei yhtään mukana, epätoivoisesti yritin koota itseäni loppuihin liikkeisiin.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8½, ennakoi perusasennon, se teki sen taas!
Luoksetulo 10, hyvä.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10, säikähti vieressä olevaa telttaa, mitä ei ilmeisesti huomannut aikaisemmin ja ihan totta hyppäsi varmasti puoli metriä ilmaan, ei kuitenkaan liikkunut muualle kuin suoraan ylös, hassu pikkueläin.
Estehyppy 10, ei mitään vikaa.
Kokonaisvaikutus 8
Pisteitä kertyi 145, alo2.

Valoisa puoli on se, että tiedän tasan tarkkaan mitä Sindin kanssa pitää treenata, luoksepäästävyys, paikallaolo ja seuraaminen ovat nyt suurennuslasin alla. Olenkin naureskellut, että luoksetulon pitäisi olla vähintäänkin ensiksi, ehkäpä se antaisi lisää draivia seuraamisiin. Tänä syksynä ja talvena tuskin enää kisataan, ehkäpä ensi keväänä tokoillaan taas kehänauhojen sisäpuolella, ehkäpä jopa tuon valkoisen vinkuiitan kanssa!

Ei kommentteja: