Missä mennään ja mitä tehdään

Torstaina agilitytreeneissä otettiin oikein mukavaa pätkää, jonka pääpaino oli takaakierroissa. Kepeille haku sujui Aadalta ongelmitta, ja verkotkin olivat vain alku- ja loppupäässä. Hassua, kuinka nyt oli hyvä rytmi kepeillä ja oikomisia ei tapahtunut, kun taas viimeksi A oikoi aina kun silmä vältti ja lopulta verkot olivat koko matkalla toisella puolella. Osa kierroista venyi ihan luvattoman pitkälle enkä edelleenkään osaa ohjata sitä. Pyörin kuin mikäkin väkkärä ja vaatikin monta toistoa, että pysyin edes suurinpiirtein oikealla kohdalla. Lisäksi pitää muistaa, että Aadan voi kierrättää todella suoralla linjalla toisin kuin Sindin kanssa, mitä turhia nyt muille annetaan tasoitusta! Ei vaan, ihan oikeasti, Aada kääntyy paljon Sindiä paremmin, kun itse muistan olla tarkkana ja vaatia siltä tarpeeksi. Keinumaankin Aada pääsi, suurimman osan ajasta se seisoi/istui kauniisti ja suhteellisen rauhallisesti vaikka keinu heiluikin lähes koko liikeratansa päästä päähän. Kerran lopussa A pääsi hyppäämään pois keskittymiseni herpaannuttua, mutta muuten ihan hyvä harjoitus. Joka kerta nyt vain tuollaisia niin saadaan kontaktitkin ensi vuoden puolella valmiiksi. Sekä rengastakin pitäisi alkaa treenata nyt kunnolla, joka kerta hallilla vähintään muutama toisto.



Sindikin pääsi lopuksi vetämään muutaman rallin radalle. Mentiinkin ihan vain lähes suoraa pätkää hurjalla vauhdilla sinne minne jalat kantoivat, Sindillä oli ilmeisesti hauskaa, se oli ihan kuin pieni gaselli keväällä; "loikka sinne ja loikka tänne, jee!". Aadan kanssa treenaus on auttanut meitä Sindinkin kanssa eteenpäin, voin kuvitella mitä Sindi pienessä päässään kehittää, kun kuulee ja näkee, että Aadakin pääsee ja sen pitää olla vähintään yhtä hyvä, ellei parempikin.



Aadan kanssa seuraaminen etenee ihan mukavalla tavalla, poikittamista tapahtuu vain jos ahnehdin liikaa ja otan peräkkäin useamman meidän mittakaavalla pitkän pätkän. Aivan seinän vieressä menemme aina joka toisen toiston, varmistan sillä sen, että paikka varmasti säilyy ja poikituskin on hyvin minimaalista. Toinen toisto sitten aina vapaammalla, jottei Aada liikaa kiinnity seinään. Loppuperusasennot on jo erinomaisesti hanskassa, tuskinpa A on vielä edes tajunnut, että on muukin mahdollisuus kuin istua saman tien. Perusasennoista muuten tulikin mieleeni, että pitää vahtia nyt lähes suurennuslasilla, etten palkkaa liian eteen valuneista sivulletuloista. Aadalla kun on taipumus tulla jopa viisi senttiäkin liian eteen, jotta se näkisi kasvoni paremmin.



Hävettää myöntää, mutta Sindin kanssa en ole tehnyt mitään, millä olisi mitään tekemistä järjen kanssa. Vaikka ei nyt sillä, että tässä koko touhussa mitään järkeä olisikaan. Lähinnä nyt jotain pyörimisiä ja hyppyjä käsien läpi, ynnä muuta yhtä tähdellistä ollaan otettu. Plus, että opetin sen hyppäämään työtuolille ja katsomaan siinä, kun treenaan Aadan kanssa. S kun ei sisällä suostu seuraamaan tai mitään muutakaan, vire on aivan liian matalalla enkä uloskaan sitä viitsi mennä palelluttamaan treenien vuoksi, lenkkeillään kuitenkin ihan normaalisti, niin kuin ohessa olevista kuvista ehkä huomaa!



ps. Vaihdoin tuon ulkoasun vähän talvimaisempaan, toivottavasti kelpaa eikä kukaan saa kamalaa hengenahdistuskohtausta aina sen nähdessään.