UUSI BLOGI: http://sindiaada.blogspot.com

Ei pysäytä hätäjarrutkaan

2011-04-24T21:18:00.006+04:00

Viikko sitten perjantaina käytiin treenaamassa hallilla koirien kanssa ja pöllin meidän treenipätkän Demin ja Riesan blogista. Mitään sen suurempia muistikuvia ei ole, kokeilin varmaan kaikki ohjaustavat läpi, ja lopulta mentiinkin vähän miten sattuu. Aadan kanssa treenattiin myös keinua, selvää edistystä edelliseen tapahtunut jälleen. Kepittelin kummankin koiran kanssa, onhan ne ihan eteviä. Seuraava videopätkä kertonee kaiken oleellisen, muuten jäisi tämäkin viikko sitten aloitettu postaus varsin vajaaksi näiden treenien osalta:

Aada aloitti juoksuna joskus alkuviikosta, joten treenit on sen osalta poissuljetut ja Sindi pääsee treenaamaan kerrankin kunnolla. Torstain treenit menivät ihme kyllä aika hyvin, joten pyörittelen ihan tosissani päässä ajatusta kisaamisesta vielä sen kanssa. Jos Sindi ei välittäisi tuomarista niin meillä ei olisi mitään hätää!

Siispä Aada onkin saanut keskittyä nyt täysin voimin paikkamakuuseen, se joutuu kestämään ties minkälaisia variaatioita, jostain syystä lähes ylivoimaisen vaikeaksi muodostui makaaminen rauhassa maassa, kun kierrän sitä ympäri peruuttaen.
Sindin kanssa tehtiin tänä aamuna seuraamispätkiä vaihtelevalla matkalla, pisin taisi olla BH:n alkuosa, eli se 50 askeleen suora, täyskäännös ja vauhdinmuutoksia. Kivastihan tuo pikkulikka toimii kun ei ole mitään paineita, kisatilanteessa on ihan turha toivo. Jotain paikallaolon tapaistakin otin kummankin kanssa, Vilma vielä keskellä. Sindin jouduin kerran palauttamaan maahan, mutta alkusähläyksen jälkeen makasivat ihan nätisti paikallaan, vaikka kiertelinkin kenttää ympäri ja matkaahan tosiaan oli ihan reilusti.

Niin ja kyhäsin pihalle oman alkeisrenkaan, jolla ei pääse epäonnistumaan! :D

Paada synttärisankari

2011-04-22T14:45:00.003+04:00

Onneaponnea pienelle touhottajalle!
Se on kehittynyt vuodessa paljon, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Loppukesästä starttailimme agiharrastusta ja kuinka paljon se onkaan tässä ajassa edistynyt! Ei mene enää pitkään, että meidät nähdään kisakentilläkin. Löysimme totisesti sen the harrastuksen. Aada oppii nopeasti, palkkautuu hyvin ja osaa yleensäkin ottaa ilon irti treeneistä ja vapaa-ajasta.
Siitä on vuodessa tullut paljon varmempi, itsenäisempi ja ehkä viisaampikin (toivossa on hyvä elää).
Kaiken kaikkiaan Aada on loistava pieni koiraeläin ja elämä sen kanssa on melko helppoa, eri tavalla kuin Sindin kanssa, mutta kuitenkin :)

Kaikissa meissä asuu pieni pikakiituri

2011-04-11T21:18:00.006+04:00

© Henriikka H.

Äkillisen blogi-innostuksen siivittämänä tulee kerrankin kirjoitettua treenit muistiin ju ruodittua niitä vähän tarkemmin. Huomatkaa myös uusi, keväisempi ulkoasu!
Sunnuntaina agitettiin keskenään ja päätinkin ottaa Aadan kanssa tehotreeniin keinun ja kepit. Kepeille A kuitenkin hyppi välillä toiseen väliin ja muutaman kerran se kehtasi jopa jättää pari viimeistä pujottelematta jos lähdin irtoamaan liian kauas. Mitä ihmeen pelleilyä sekin on, periaatteessa voisi laittaa verkkoja takaisin taas muutamaan väliin, mutta kun vihdoin ollaan päästy eroon niistä! Tiedän, että Aada varsin hyvin osaa ne ja selvittää vaikeatkin kulmat, kestää irtoamista jne. niin pistää miettimään, että ei kai me kuitenkin olla edetty sitten liian nopeasti ja huolimattomasti? Vaikka puolisen vuotta niitä ollaankin treenailtu...
Keinua treenailtiin ensimmäisen kerran kokonaisena oikeastaan, aikaisemminhan Aada on päässyt vain kiikkumaan hetkeksi. Vein kuitenkin namialustan keinun kontaktille ja vapautin Aadan vain syömään namit pitäen keinua paikallaan laskien sen vähitellen alas. Noh, pari ensimmäistä kertaahan tää meni ihan hyvin, kunnes se keksi jostain syystä alkaa himmailemaan ylösmenolla ja päässä, minkä seurauksena laitoin vielä maahan noin metrin päähän toisen namialustan, mihin vapautin sen aina keinun pään osuttua maahan. Tässä vaiheessa teki mieli hakata päätä jo seinään, miksi Aada yhtäkkiä keksi alkaa pelkäämään keinua, vaikkei mitään järisyttävää edes tapahtunut! Välissä treenattiin sitten muuta ja lopuks vielä pari toistoa keinulla, vielähän sitä pelotti, mutta meni se sen kuitenkin edellistä reippaammin.
Kieputeltiin myös edellisen ryhmän jättämää pientä radanpätkää, lähinnä jotain sylkkäreitä, takaakiertoja yms. Hinkattiin myös edelliseen postaukseen lisäämääni pätkää ja saatiin jopa muutama onnistunut toisto, edelleen Aada ampui suoraan kepeille, muttei enää juostu ristiin kertaakaan.

Sindin kanssa hypittiin vaan hyppimisen ilosta ja palkkailinkin sitä milloin kahden esteen jälkeen ja välillä viiden. Se juoksi ihan onnessaan ja pinkoi lelun perään ihan täysiä. Säilyisipä tämä into taas pitkän aikaa. Keinua treenailtiin aika samalla tavalla kuin Aadan kanssa ja kaikesta näki, että Sindillä oli kivaa vaikka aina ei mennytkään ihan putkeen, kirjaimellisesti. Pimeät putken päät koituivat siis ongelmaksi, muutaman toiston jälkeen ne kuitenkin sujuivat sindimäiseen tapaan kuin vanhalta tekijältä (okei, myönnetään, aika vanhahan tuo onkin jo).

Ensi treeneissä pitää taas muistutella rengasta, sitä en viitsinyt enää sunnuntaina ottaa sekoittamaan pakkaa enempää, Aada saa siihen asti sulatella keinua!

Irti ilo!

2011-04-08T18:04:00.007+04:00

Kesä tulee kovaa vauhtia, aurinko lämmittää, joka askeleella kura roiskuu ja koiratkin näyttävät siltä, ettei niitä ole pesty viimeisen vuoden aikana kertaakaan. Paljon muutakin on ehtinyt tapahtua, Sindi kävi tokoilemassa epiksissä ja Team Aasi yhdessä agimölleissä!

26.3 avattiin tokokausikin virallisesti Savpk:n järkkäämissä epiksissä. Sain jälleen huomata, ettei hallikokeet ole Sindin juttu. Toisaalta lisää varmuuttahan jokainen kisanomainen treeni tuo meidän suorituksiin.
Luoksepäästävyys 8, Sindi väisti parin askeleen verran, suhteessa moniin muihin kertoihin kuitenkin ihan reippaasti toimi.
Paikkamakuu 10, tähän olen niin tyytyväinen. S jäi äärettömän levollisen oloisena paikalleen eikä välittänyt lainkaan vieressä haukkuvasta koirasta. Voisin ylistää tätä maasta taivaisiin, ehkä tää ongelma alkaisi siirtyä historiaan.
Seuraamiset 7 & 7½, skippaan kohta nää kokonaan, Sindi käppäilee perässä tietämättä mitä tehdä ja vaikka mitä! Jestas sentään, ollaankohan me kolme kertaa ainakin palattu ihan alkeisiin superpalkalla ja rauhassa edeten, eikä mitään vaikutusta.
Maahanmeno 8, valmisteleva osuus ihan ok, edelleen se tuli muutaman askeleen jäljessä ja annoin sille tosi voimakkaan vartaloavun. Oliskohan vielä ennakoinut perusasennonkin?
Luoksari 0, pieni paineistuminen taisi tässä käydä, Sindi ei liikahtanutkaan ja vasta ihan lähellä siirtyi sivulle.
Seisominen 7, taas vartaloapuja ja ennakointia, samaa vanhaa kauraa.
Hyppy 9, ennakoi muistaakseni perusasennon, ei kai muuta.
Kokonaisvaikutus 8½, Sindiä jännitti selvästi, vaikka olikin tuttu halli ja tuomari. Kisatilanne on sille ilmeisesti liikaa.
"Ohjaajalle varmuutta ja uskoa onnistumiseen -> kenties auttaisi koiraankin. Kun yhteistyö sujuu, se sujuu loistavasti."

3.4 suunnistettiin jälleen samaiselle hallille agimölleilemään. Aadan rata oli simppeli ja rataprofiililtaan selkeä eli no problems. Ensimmäisellä radalla A tuntui jotenkin vähän tahmealta, loppua kohden sekin vapautui ja saatiinkin ihan mukava rata aikaan. Pussissa Aada kuitenkin tuli ikään kuin väärää reunaa pois, jonka takia jäin liikaa jälkeen ja juostiin hypyn ohi.
Uusinnassa skarppasin vähän ja päätin, että kyllä ehdin ja niin sitten ehdinkin! Ajallisesti mentiin jotain viisi sekuntia ensimmäistä nopeammin ja ensimmäinen sija sillä sitten irtosi, antaa kummasti motivaatiota tämmöset leikkimielisetkin kisat.

Sindin kanssa startattiin astetta vaikeammalla radalla ja pikkuharmaa köpötteli vallan reippaasti ja virheettä. Ei oikeestaan mitään erityistä huomautettavaa, ihanneajan sisäänkin päästiin ja samalla kolmannelle sijalle.

Huomatkaa Aadan kesäturkki!

Torstain treeneissä oli haastava rata, joka osoittautuikin mukavaksi! Alla oleva pätkä on viimeiseltä neljännekseltä ja se erityisesti ei ottanut onnistuakseen.

Ensimmäisellä kerralla mitään ajattelematta juoksin vain suoraan ja käännyin kertomatta Aadalle mitään. Sen seuraksena olinkin täydellisesti edessä kepeille mentäessä ja tein varsin tyylikkään hypyn koiran tieltä pois. Rautalangasta vääntämisen jälkeen (ja about miljoonan yrityksen jälkeen) tajusin, että en voi vaan töröttää vaan miun pitää kääntää sitä kroppaa ja kertoo liioiteltuna Aadalle minne mennään. Ja eron huomasi heti; hypyltä se jatkoi matkaa suoraan keppejä kohti jättäen toisen aidan välistä ihan vaan sen ansiosta, että pidin vartalon kepeille päin. Parempaan päin mennään, vaikka en osaakaan edelleenkään ohjata ollenkaan! Sindille riittää huikaisu esteelle päin ja sehän tekee, Aadalle pitää näyttää selvästi ja kunnolla, muuten homma ei toimi.
Joka tapauksessa suunta on oikea, eli eiköhän me nyt ihan oikeasti tähdätä niihin toukokuun kisoihin! Rengas ja keinu ovat enää oikeastaan ne keskeneräiset esteet, mutta en usko, että niihinkään ikuisuutta menee.

Tricktrick

2011-03-12T21:06:00.006+03:00

Tylsänä lauantai-iltana sitä muistaa bloginkin. Siitä voi siis tehdä johtopäätöksen, että näitä pitkäveteisiä iltoja tulisi olla enemmänkin.
Hiihtoloma ja sitä edeltävä viikko pidettiin taukoa agista. Viime viikon sunnuntaina päästiin kuitenkin taas treenailemaan molempien koirien kanssa ja taitaviahan ne olivat. Otettiin ihan yksinkertaista 12 esteen pätkää, jossa olikin ihan hauskoja juoksusuoria. Taidettiin ottaa myös välistävetoja ja takaakiertoja kolmella esteellä niin, että itse pääsin liikkumaan suoraan eteenpäin. Aada hoksasi idean melko nopeasti, otin jokaisen välin aluksi erikseen ja lopulta se sujuikin kumpaankiin suuntaan ihan riittävän hyvin. Sindin kanssa homma olikin sitten kinkkisempi, mikä oli ihan odotettavissa sen aivotoiminnan tuntien. Takaakierto oli sille selvästi helpompi, mutta siitä huolimatta S poukkoili miten huvitti, monen toiston jälkeen Sindilläkin ilmeisesti syttyi joku lamppu päässä ja päästiinkin aina yksi väli onnistumaan.
Torstain rata oli ihan mukava ja suht helppo rata ilman mitään erityisen hankalia kohtia. Kontaktit oli aivan superit, turhaan pelkäsin niiden puolesta. Vaikka Aada tulikin vauhdilla alas niin pysähtyminen tapahtui just, eikä melkein! Eikä hehkuttaminen tähän loppunut, A meni jälleen kepit ilman verkon verkkoa täydellisesti kerran. Sen jälkeen taskut tyhjenivätkin nameista nopeasti järjettömien kehujen kera. Radalle kuitenkin laitoin puolikkaat verkot ihan varmuuden vuoksi, ensi kerralla voisi tehdä jo molemmalta puolelta kerran. Myös rengasta otettiin radan ohessa kutsuna ja jatkettiin siitä eteenpäin vain, ei mitään ongelmaa siinäkään. Oikeastaan koko treeneistä jäi suhteellisen hyvä fiilis, Aada osaa ihan oikeasti jo aika paljon!

Tänään suunnistettiin Mustiin & Mirriin sen ensimmäiseen temppukisaan. Aada pääsi lähinnä katselemaan menoa ja Sindi ihan temppuilemaan. Vähänhän sitä jännitti ja mitään se ei tehnyt niin kuin olisi pitänyt, tosin sillä nyt ei mitään väliä ollutkaan, palkaksi kun sai paljon nakkia ja sinne ei kuollut! Uusi kokemus taas jatkuvasti kasvavaan listaan, näin sen kuuluukin mennä.
Ajattelin muuten, että voisin laittaa teidän iloksi vaikka joka kuukausi tyyliin "kuukauden temppu"-videon, jos vain kamera suostuu yhteistyöhön. Pari ihan hauskaa ideaa olis jo keksitty, ehkä tää antais motivaatiota myös opettaa ne koirille.

'cause girl, you're amazing

2011-02-19T17:16:00.009+03:00

Lämpömittari näyttää lähes -30 astetta ja voitte arvata, ketkä uhmaavat talvea ja lähtevät treenaamaan jopa niin kauas kuin etupihalle! Nakitin siskon kameran taakse ja sen seurauksena saattekin pientä videomatskua, kun Sindi erään kerran treenaili. Ja tosiaan harvoinhan me noin pitkiä pätkiä tehdään, mutta ajattelin, että teitä tuskin kiinnostaa katsoa, kuinka kerta toisensa jälkeen palkkaan Sindiä sivulletulosta tai muutaman askeleen seuraamisesta.

Pikkuneitihän oli varsin pätevä, nykyisin se muuttuu onnesta soikeaksi, kun otan treeniliivin esiin. Jos tämän vireen vain saisi siirrettyä kisakentillekin niin meillä ei olisi mitään hätää. Hiemanhan se edistää, mutten viitsi sitä alkaa korjaamaan, olen niin pitkään valittanut koirasta, joka vain lahnailee perässä. Pieni edistäminen on kuitenkin aina parempi kuin puoli metriä perässä laahustaminen. Täykkärit vähän leviää turhaan, pitää alkaa tiukentamaan niitä, tällä hetkellähän ne ovat lähinnä kaarroksia, tiukasta käännöksestä ei siis tietoakaan.

Kaikki kolme liikettä tehtiin yhteen putkeen, kuten ehkä fiksuimmat voivat huomata. Jäävistä jätin perusasennot ihan tarkoituksella pois, Sindillä on paha tapa ennakoida niitä. Luoksetulossa nousi seisomaan ihan vain sen vuoksi, että maa oli - yllätys yllätys, varmasti kylmä. Muuten Sindi teki kyllä hyvällä draivilla, pitää toivoa että sama into ja vauhti säilyisi aina mukana treeneissä.

Paada oli taas torstain treeneissä mukana, jotka Päivi jälleen piti. Rata oli ihan simppeli, alussa oli hallin mittainen suora, alussa kaksi hyppyä ja aa. Jätin Aadan hyppyjen taakse ja menin kutsumaan aalle, muutaman helpotetun kerran jälkeen sekin onnistui hyvin. Kaarroksia yritin saada pienemmäksi sanomalla tässä ja tiputtamalla lelun juuri ennen hyppyä ja sehän toimi, enää ei niitä metrisiä lenkkejä tullut!

Rengasta otettiin myös erikseen avustajan kanssa, lähetin Aadan renkaan takaa suoraan namille. Vajaa kymmenen toistoa otettiin ja viimeisillä kerroilla kuljin jo vähän mukana. Kepeillä oli puolet verkoista ja nekin nostettu n. 30cm korkeuteen. Joka kerralla Aada meni kaikki puhtaasti, ilman pienintäkään epäröintiä.

Selvästi hyvä päivä

2011-02-12T19:34:00.006+03:00

Torstain treenit piti poikkeuksellisesti Päivi, yllättävän paljon saa uusia näkökulmia ja ajatuksia, kun ei ole aina se sama koutsi! Jees, rata oli kutakuinkin yllä olevan näköinen, etäisyydet vähän saattaa heittää, profiili siitä kuitenkin ehkä hahmottuu.

Jätin Aadan suht vinoon ensimmäisen hypyn taakse ja valssasin kakkosen jälkeen, mutta olin jo siinä vaiheessa auttamattomasti myöhässä ja en tietenkään saanut enää koiraa käännettyä kolmoselle. Uusintayrityksellä ehdin jo näyttää seuraavankin esteen ja päästiin putkeen ihan onnistuneesti, likka ei vilkaissutkaan viereistä hyppyä, joka siinä houkutteli. Miun oli tarkoitus kääntää Aada putkesta vasemmalla kädellä puomille, mutta kerta toisensa jälkeen se pyörähti vastapäivään. Pitäis vaan oppia muistamaan, että tää koira on Aada ja sitä pitää oikeasti ohjata, eli irrottaa se käsi kunnolla kyljestä ja selkeästi näyttää mihin ollaan menossa! Puomin kontaktilla vähän sikaili, otettiin useamman kerran uudestaan ennen kuin sain sen jäämään nätisti siihen. Tällä kertaa Aada sai päähänsä haistella jatkuvasti maata, yritin pitää sen mielenkiinnon nameissa, heikoin tuloksin. Nää kontaktit on ikuisuusprojekti, joka ikinen kerta tuo keksii jonkun uuden oheistoiminnon. Kepeissä oli kaikki verkot taas, noin 20cm maasta nostettuina, haetaan nyt kunnolla sitä varmuutta niihin. Putkeen irtosi hyvin ja persjätön kautta jatkettiin aalle, jonka kontakti taas oli mallikelpoinen. Hypylle vein sen oikealla kädellä ja käännyin jo hyvissä ajoin seuraavalle hypylle, joka siis oli okseri, mitä ei kuvasta huomaa.
Tässä välissä stoppasin ja otettiin keinu avustajan kanssa, ettei päässyt rämähtämään liikaa ja säikäyttämään Aadaa. Pari kertaa se ponkaisi pois kesken kaiken, mistä murahdin ja otettiin uudelleen. Muuten Aada meni tosi näpsäkästi kontaktialueelle odottamaan laskeutumista, jonka jälkeen se suunnisti alustalle ihan tietoisena siitä, mitä pitää tehdä. Seuraavalla hypyllä koitin saksalaista, eikä siinä mitään elämää suurempia ongelmia ilmennytkään. Aadahan tosiaan kesällä taisi pari kertaa pentuna treenata tätä, ei sen enempää. Vähän kaarros miun takana venyi, muttei kuitenkaan erityisen pahasti. Viimeiset kaksi hyppyä olivat sitten ihan peruskauraa.
Toisella kierroksella otin vielä pari kertaa alun uudestaan ja tällä kertaa Aada kääntyikin puomille putkesta paljon paremmin, jeps.

Sindi muuten päätti alkaa juoksemaan, edellisistä onkin vierähtänyt jo tovi. Se ei edes vuoda erityisemmin, kaksi tippaa taisin lattialta tänään pyyhkiä.

Kisakausi korkattu!

2011-02-06T21:10:00.005+03:00

Lauantaina suunnattiin kohti Varkautta kera kahden puudelin. Pelonsekaisin ajatuksin mietin lähinnä tuon nuorukaisen mietteitä uudesta paikasta ja esteistä, sekä täysin vieraasta kisatilanteesta. Mutta Aada yllätti kuitenkin positiivisesti, vaikka halli olikin ahdas, ei ongelmia syntynyt, jeij! Rata oli, kuten videolta näkyy, tosi simppeli, mut silti onnistuin sössimään sen. Startattiin Aadan kanssa ihan ensimmäisinä ja vähän Aadaa ilmeisesti kuitenkin jännitti, lähdössä se haisteli lattiaa ja oli vähän ihmeissään muutenkin. Muurin kiersi aluksi, kun se oli niin mahdottoman erinäköinen. Aada oli jotenkin tahmea, se innostui huutamaankin vasta putken jälkeisellä hypyllä. Aalle oli jo menossa, mutta viime hetkellä päätti sitten, että "jäiks" ja hyppäsi sivuun. Toisella yrittämällä Aada tuli kuitenkin ihan oikeaoppisesti, kontaktikin oli hieno. Toiseksi viimeisen hypyn ohitti kuitenkin taas, ehdin nähdä sen vilkaisevan numeroa, jälleen kuitenkin toinen yrittämä tuotti tulosta. Ei ollut Aada ihan oma itsensä, tosin eiköhän se oli ihan ymmärrettävää, kun yhdistää nuoren koiran ja ensimmäiset kisat.

Aada kuitenkin uusi saman radan ja tällä kertaa oli vähän aadamaisempaa menoa havaittavissa. Yllä siis kyseinen suoritus. Hylky oli ihan oma moka, mitäs oon hidas lössykkä enkä edes ohjaa! Voi tsiisus nuo kädet, en tiennytkään että ne noin typerältä näyttävät. Hmm, tosiaan ohjaaminen vois olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Ja entäs tuo kontakti, varsinkin kun palkkasin siitä?! Järkyttävää, ei missään nimessä saa tulla tavaksi. Vaikka Aada vähän hidas olikin (miusta ei edes puhuta) niin taisi neljänneksi nopein aika olla.

Sindin kanssa lähinnä nauratti, en edes viitsi laittaa videota teidän nähtäville :D Neiti päätti, että rengas on älyttömän pelottava ja kiersi sen kaksi kertaa häntä koipien välissä ja kertakaikkiaan säälittävän näköisenä ennen kuin sillä syttyi lamppu päässä ja se tajusi jutun jujun. Vähän tuli ylimääräistä lenkkiä, kun Sindi päätti kiertää pari ylimääräistä hyppyä, kehut kuitenkin kivasta irtoamisesta ja matka jatkui! Aalle ei edes jäänyt erityisemmin hidastelemaan ja ensimmäiset viisi keppiäkin pujoteltiin vähän vauhdikkaammin. Lopussa Sindi jopa juoksi, mikä on jo voitto itsessään. Tuloksena kuitenkin K, K, HYL, HYL, mutta Sindillä oli hauskaa ainakin ratanauhojen ulkopuolella, jääköön loput sen aivoituksista hämärän peittoon.

Nyt etsin möllejä varmasti pitkin maailmaa ja kesällä sitten kisaamaan ihan virallisiin asti. Ehkä. No ei, lupaan että meidät nähdään joskus edes kisakentillä ellei nyt luustosta paljastu jotain epätoivottua ja odottamatonta.

Aksailee

2011-02-05T10:40:00.005+03:00

Torstain treenipätkähän näytti tältä, rata on otettu ASB-lehdestä. Ja kerrankin blogi-innostuksen iskiessä yritän laittaa jotakin muistiin, pienellä viiveellä vain.

A:n kontakti oli hyvä, vaikka jouduinkin putken vuoksi kiertämään kauempaa ja jättämään Aadan suorittamaan kontakia hieman itsenäisemmin. Huomasin kuitenkin, että A on aina lähdössä palkan jälkeen pois jolloin sanon "siinä" ja koira jää odottamaan... hups. Kääntyminen hypyltä oli napakka ja ei venynyt erityisemmin ja putkeen asti kaikki menikin ihan mukavasti. Ensimmäisellä kerralla jäin kuitenkin liian lähelle keppejä kutsumaan Aadaa ja sehän valitsi tietenkin putken nopeimmaksi vaihtoehdoksi tulla takaisin pyörittyään hetken. Yritin ottaa Attendaalin vastaan suoraan putkesta, mutta keppikulma muodostui jostain syystä vaikeaksi hahmottaa ja pentu hyppi helposti viidennestä välistäkin vasta sisään. Päädyin sitten viemään Aadan toista puolta kepeille ja leikkaamaan takaa, se onnistuikin paremmin! Palkkailin pari kertaa keppien jälkeen ennen kuin jatkettiin. Muurin kierto ja putkeen lähetys sujuivat ongelmitta, itse kuitenkin jäin "väärälle" puolelle ja yritin saada Aadan hyppyjen välistä kiertämään. Miun kroppa kuitenkin osoitti liikaa viereiselle hypylle ja käsi teki ihan omiaan, tuloksena siis koira joka hyppii yhtä hyppyä ihan onnessaan. Lopussa treenattiin kuitenkin myös tältä puolelta menoa ja onnistuihan se lopulta kohtalaisesti. Valssasin hypyn jälkeen ja päästiin aalle ilman pienintäkään putkeen vilkaisua, kepeille Aada haki hienosti vaikka lähdinkin etenemään jo kauemmas. On se jännä, kuinka tällaiset vaikeammat kulmat luonnistuvat, lähes suorissa lähestymisissä hypitään miten sattuu. Loppu oikeastaan oli aika peruskauraa, putkesta jatkettiin tosin suoraan pussiin, Aadahan ei vielä osaa suorittaa rengasta.
Odotellessa treenailtiin hiukan rengasta niin, että se oli ihan maassa ja targetti toisella puolella. Kerran oikaisi sivusta, muuten ehkä kaikki kymmenen toistoa menivät nappiin! Pitää nyt vain treenailla erilaisia keppikulmia ja miun on pakko opetella vihdoin ohjaamaan, ei tule mitään jos vain huiskasen koiran jonnekin. Mutta pikkuhiljaa varmaan pitäis alkaa valmistautumaan noihin mölleihin, Aada pääsee esiintymään ensimmäistä kertaa :x!

(Kyllä se nyt on taas siistimmässä kunnossa!)

Ei siellä oo ees kylmä, joopa joo

2011-01-28T20:54:00.011+03:00

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se meni? Seuraavana siis lenkin ohessa räpsittyjä photoja pieneltä treenituokiolta, © Henriikka H.

Pieni oli ihan into piukeena pyörimässä sivulle!

Josta tietenkin seurasi superleikkiä The Lelun kanssa.

Virallisemman puolen jälkeen Sindi päästi sirkusminänsä valloilleen ja esitti useita uskomattoman älykkäitä temppuja.

Ja namia vaan nassuun! Mikäs sen parempaa?

Aadan vuoro näyttää kuinka kääpiöt seuraa. Silloin kun ei ole liikaa häiriötä. Tai Sindiä liian lähellä. Tai mitään muutakaan kiinnostavaa kymmenen metrin säteellä.

Kyllä se kuitenkin satunnaisesti oli ihan oikeallakin kohdalla. Sillä ei sentään ollut kylmä, toisin kun sormillani, ne elää aina ihan omaa elämäänsä.

Aadasta ei muunlaisia kuvia taida löytyä, tuskin kukaan jaksaa kymmentä samanlaista seuruukuvaa katsella. Tähän loppuun vielä pientä hehkutusta, aamulla otin molempien kanssa yhtäaikaisesti noin neljän minuutin paikkamakuun sisällä ja kumpikin makasi täydellisen rauhallisesti, Sindi tosin ennakoi perusasentoa, Aadan suorituksesta ei löytynyt mitään korjattavaa.

En voi kotia mä kultaa kantaa, mutta parhaani koetan antaa

2011-01-26T19:17:00.004+03:00

En muista taaskaan tarpeeksi yksittäisistä treeneistä, joten pitää tyytyä yleiseen liikkeiden läpikäyntiin. Oikeastaan mitään maata mullistavaa ei olla edes tehty. Liian paljon lunta ja pakkasta, auratun ja suht tyhjän treenikentän löytäminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Lähinnä siis ollaan sisätokoiltu ja välillä rampattu hallilla liitelemässä.

Aadan kepit näyttävät hyville! Verkkoja on enää toisella puolella osittain, eiköhän loputkin saada seuraavan kuukauden aikana pois. Huomasin muuten, että kesäinen kulmatreeni on tuottanut tulosta, Aada hakee hyvin aloitusta mitä ihmeellisimmistä kulmista. Onhan tässä se reilu puoli vuotta keppejä treenattu, mutta turha sitä kulunutta aikaa on miettiä, menkööt vaikka seuraavat viisi vuotta, että päästään kisoihin, pääasia on se, että kummallakin on hauskaa ja tekeminen varmaa ja iloista.

Kontakteissa ollaan edelleen tismalleen samassa vaiheessa. Yritin yhdessä vaiheessa vaihtaa alustaa huonoin tuloksin, tuo pahvinen kun liikkuu liikaa. Joka tapauksessa Attendaali hakee alustaa ihan hyvin, mutta ei kestä edelleenkään, että irtoaisin erityisemmin, ellen palkkaa heti sen osuessa alustalle ja sen jälkeen lähde kauemmas.

Rengas, pöytä ja pussi sujuvat ensimmäistä lukuunottamatta mallikelpoisesti. Pöydällä odotteluun kaipaisin lisää varmuutta, mutta eihän me ollat treenattu sitä kuin pari kertaa. Rengas on kuitenkin meille se kulmakivi, Aada tulee joko ali tai hyppää sivusta, pari kertaa se viime sunnuntaina sattui oikeasta aukosta tulemaan. Joku tämmönen olis meille kyllä hyvä, voisin päästää luovuuteni valloilleen ja kyhätä jonkun tuon tapaisen leikkaamalla ja liimaamalla.

Seuraamisessa Sindi näytti taas osaamisensa, kun käytiin Kenkan ja Vilman kanssa aamulenkin lomassa vähän tokoilemassa. Tiedän ja sekin tietää osaavansa, mutta silti kokeissa ja muualla ei ole toivoakaan tästä seuruusta! Mitään muuta ei oikeastaan tehty, riehuttiin lelun kanssa ja pidettiin hauskaa aina muutaman askeleen jälkeen. Aada taas vähän päätti sikailla, ihan nätisti se kuitenkin teki, sitten kun pyörin ympyrää vastapäivään niin, ettei sillä ollut varaa lähteä seilaamaan. Sisällä se kuitenkin seuraa tosi nätisti, käännöksissä oikealle on vain turhan paljon etäisyyttä vielä. Pitäis sitä ehkä joskus eestyä uloskin, niin ei kävisi näin.

Mitäs sitä nyt keksisi?

2011-01-11T20:03:00.004+03:00

Kävin hieman läpi kuvakansioita ja nämä kaksi kuvaa pistivät silmään niin, että on aivan pakko jakaa ne teidänkin kanssa. Ensimmäisessä Sindi on siis 11 kuukauden ikäisenä - ja kaljuna. Toinen kuva on viime kesältä, se on saattanut olla jo aikaisemminkin täällä näkyvvillä. Sindi on tukevoitunut kolmen vuoden aikana hurjasti, 25.8.-07 se painoi 2,7kg ja tänä päivänä painoa löytyy jo huimat 3,5kg, lähes kaikki raakaa voimaa. Eikä Sindi ole edelleenkään lihava, oikeastaan juuri sopiva ja sen vuoksi tuntuu niin uskomattomalta, että paino on noussut lähestulkoon kilon eikä sitä silloin aikaisemmin nälässäkään pidetty. Voin siis yhä edelleen luottaa ja uskoa, että Aadastakin tulee vielä joskus jotakin muuta kuin rimppakinttuinen gaselli! Sillähän on painoa 3,7kg, joka on aivan liian vähän, itse asiassa olen nyt hiljakseltaan yrittänyt saada Aadaa tukevoitumaan ruokkimalla sitä runsaammin, sillä ei sitä kehtaa kesällä vetää taas nakuksi jos luut lähes paistaa läpi, kuten siis tein viime kesänä ja lopputulos oli öh, mielenkiintoinen. Mutta ei oteta tästä stressiä, nuori koira ja vain numeroita, höh ja pöh.

Nuori koira oli taas varsin pätevä, kun käytiin sunnuntaina treenailemassa melkein itsenäisesti parin treenikaverin kanssa. Ei mitään erityistä ratatreeniä otettu, itse asiassa yritin pitää Aadan hieman normaalia alemmassa viretilassa, jotta saataisiin mahdollisimman paljon onnistuneita toistoja hiomista vaativilla kontakteilla ja kepeillä. Vihdoin kepeilläkin onnistumisprosentti oli yli 80, alussa yritti vähän oikoa parin kepin yli & törmäili verkkoihin, mutta lopulta pieni lamppu syttyi päässä ja Aada suoritti koko 12 kepin sarjan hienosti sen enempiä koheltamatta. Jostain syystä se meni paljon varmemmin silloin, kun itse olin verkkojen kanssa samalla puolella, haluaako se sitten suorittaa kepit täysin itsenäisesti tai jotain, puoli kuitenkin vaihtui joka kerta. Yritin kyllä antaa sille tilaa toisellakin puolella, tuntui vain siltä, ettei siinä ollut sitä samanlaista varmuutta.
Puomilla haki alustalle hyvin, asento oli tarkkaavainen ja jo suht varma. Pitää vain toistaiseksi palkata Aada heti sen tullessa kontaktille, jonka jälkeen pystyn kyllä liikkumaan aika vapaasti ja koira pysyy. Alan nyt järjestelmällisesti kasvattamaan sitä aikaa, joka kuluu ennen ensimmäistäkään palkkaa, sen jälkeen taas irtoamista. Myös keinu tuli täysin vahingossa mukaan ohjelmaan, keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja Aada oli jo keinun puolessa välissä. Äkkiä siis vain pehmentämään laskua ja normaalisti alas. Aada ei ilmeisesti edes tajunnut koko keikkaamista (muka keinupelkoinen...) joten uudestaan vaan! Kolmisen kertaa A pääsi keinulle, kyllä tämäkin tästä vielä.

Ja ettei täysin Aadan blogiksi menisi ja ettette tekään ajattelisi, että Sindi on jäänyt jollekin varhaiseläkkeelle, tähän loppuun vielä pikainen muistelu harmaan sunnuntaitokoiluista kotona, jotka sisälsivät ainoastaan helposti lentävän pallon, pari hassua sivulletuloa ja lyhyitä ja ytimekkäitä seuruupätkiä, joista jokaisen S selvitti kirkkaasti. Kerrankin sain siihen sen innon ja voiman, joka sillä on käytössä joka päivä, kun se riehuu yksin tai Aadan kanssa. En tiedä, olenko onnistunut tekemään treenitilanteista jotenkin painostavia, mutta sunnuntaina tilanne oli toinen. En ole pitkään aikaan nähnyt noin pientä koiraa, joka seuraisi noin hyvin (johtunee siitä, että tokokentillä en ole piitkään aikaan nokkaani näyttänyt), joten tyytyväinen saa olla. Palkkasin siis välillä ihan perusasennoista, toisinaan viiden askeleen seuraamisesta, välillä jo yhden. Pari täyskäännöstä otin myös mukaan, palkka tuli tietenkin käännöksen sisällä jo, tätä seuraamista ei enää pilata.

Aadaliitoa

2010-12-31T17:05:00.004+03:00

Eletään viimeisiä vuoden 2010 tunteja, hurjaa. Tosin hurja oli Aadakin eilen, kun kävimme agittamassa kahdestaan hallilla. Ladoin vain pitkin hallia puomin, a:n, kepit ja pari hyppyä, ettei esteitä tarvinnut aivan yksittäisinä ottaa. Kepeillä Aada hyppäsi lähes jokaisella kerralla viimeisen välin yli, joten piti sitten siihenkin väliin laittaa verkonpätkä. Alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että ei miun koira opi keppejä ennen ensi vuottakaan! Junnataan vain paikoillaan. Rytmi oli kuitenkin hyvä kuten vauhtikin, joka ei ole edes koskaan ollut meille mikään ongelman tapainen.
Puomilla ja aalla meno oli vauhdikasta, jotain valkoista vilahteli vain siellä täällä, päässä kuitenkin varmasti yhdeksän kymmenestä pysähdyksestä onnistui mallikelpoisesti. Välillä vauhti kiihtyi kuitenkin turhaan, mikä näkyi sitten kontaktin läpijuoksuna ja vimmattuna alustan läpsimisenä jälkikäteen. Viimeisinä kertoina jätin koko alustan pois, Aada osui harvoin koko alustalle, sille oli ihan sama onko siinä jotain läpyskää vai ei. Päätin kuitenkin pitää ainakin alkutreeneissä alustaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Näpsäkät kontaktit sille tulee, kunhan Aada oppii muistamaan, että päässä tulee pysähtyä poikkeuksetta, eikä se oivallus tule viime hetkellä... Ja tosiaan tämähän oli toinen kerta, kun edes otettiin mitään kontakteja kokonaisena.
Huomasin muuten, että Aada ei lähde läheskään samalla draivilla liikkeelle kuin jättämällä sen paikalleen, jolloin se ehtii patoamaan, jonka seurauksena viettivire nousee ja Aada taas pinkoo. Koirat on erilaisia, Sindi taas toimii parhaiten lennosta lähdettynä, nämä opettavat kyllä hirveästi jos niitä jaksaa vain kuunnella (: Tekisi mieli purkautua taas Sindin seuraamisen osalta, mutta säästän sen ensi vuoteen (hehheh, oonpas vitsikäs). Eli hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille!

Kinkunsulatusta

2010-12-26T18:48:00.004+03:00

Mikäs on sen parempi tapa viettää Tapaninpäivää kuin agittaa lämpimässä hallissa. Itse asiassa en ollut edes suunnitellut mitään, mitä tehdään, mutta niin muotoutui tälläkin kertaa ihan kelpo treeni. Tää ei vaan saisi jäädä tavaksi, suunnitellut, järkevästi porrastetut treenit voisivat olla hyväksi. Koirat olivat tosi päteviä molemmat tänään, pienimuotoista hehkutusta jopa ehkä siis luvassa.

Edettiin vihdoin touchin kanssa. Kasasin kokonaisen puomin madallettuna ja lätkäisin kosketusalustan päähän. Päästin vain ipanan juoksemaan suoraan koko puomin ilman mitään varmisteluja, se on niin raivona hallilla ettei se vähästä hätkähdä. Ja tosiaan, Aada juoksee ihan onnessaan päähän asti, hakee vähän aikaa alustaa ja ottaa lopulta täydellisen on/offin. Otettiin varmasti lähemmäs 20 toistoa, osissa tietenkin ja vauhti kiihtyi loppusuorituksia kohden huimasti, mikä aiheutti lipsumisia ja hosumista. Pari kertaa jouduin nappaamaan koiraa kiinni, että ehti jarruttamaan ajoissa, sillä en halua hajottaa tätä heti alkuunsa. Yli 80% saatiin kyllä onnistumaan, viimeisenä oli jo ihan huippu. Kyllä se ilmeisesti tajusi mitä siltä halutaan, toteutus vaan vaatii vielä hiomista, vaikka ensimmäiseksi kokonaiseksi kontaktiksi treeni oli kertakaikkiaan onnistunut.

Tutustuttiin myös Aadalle täysin uuteen esteeseen, pussiin. Asteittain laskin kangasta ja ei vaatinut kovin montaa toistoa, kun ipana puski jo apinanraivolla läpi. Tosin siinä ei nyt mitään ihmeellistä ollut, Aada on niin hullu, että tulisi varmasti tiiliseinästäkin läpi.

Välistävetoja ja takaakiertoja treenailtiin myös, niissä ei mitään suurempia ongelmia. Otin tosi tarkasti vain esteen vierestä koiran aina mukaan, ettei päässyt sen suuremmin karrattamaan. Pari kertaa käännökset venyivät turhan laajoiksi, jotka korjattiin sitten saman tien.

Sindin kanssa juostiin vaan riemurallia ja ei niin välitetty tekniikoista. Puomin päähän laitoin parin metrin päähän palkan, se on Sindille ehdottomasti paras tapa saada vauhtia. Pussista on tullut sille hyvin mieluinen este, jostain syystä se vain päättää aina välillä, ettei se mene johonkin tiettyyn pussiin... Hypyillä Sindi vain sikaili, sain sen pari kertaa kuitenkin välistäkin. Välillä meno lähti kuitenkin ihan lapasesta ja tuloksena oli koira, joka rallaa hallia ympäri ilman korvia. Pidän kuitenkin tuosta suuresta muutoksesta kovasti (:!

Hyvää Joulua!

2010-12-25T16:17:00.003+03:00

Eilen oli koko vuoden odotetuin päivä ja pää pursuaa erilaisia ajatuksia, joita pitäisi selvittää. Ensinnäkin, pohdiskelin tuossa äskettäin eilistä ja Sindin reaktiota, kun joulupukki tuli käymään. Se tunnisti punaisen nutun alla olevan henkilön, mutta huusi kuitenkin täyttä kurkkua ja lähinnä pakitti häntä alhaalla, ei kuitenkaan aivan jalkojen välissä. Miksi? Onhan se epävarma ja niin päin pois, mutta jos se menettää kaiken itsevarmuutensa, kun oma perheenjäsen on hieman erilaisissa vaatteissa ja eri kuuloinen niin... Toisaalta sitä voisi hyödyntää ikuisessa luoksepäästävyysongelmassamme. Olisi nimittäin helppo pukea jollekin tutulle täysin erilaiset vaatteet, muuttaa vähän persoonaa ja treenailla luoksepäästävyyttä, kerta tuo noin herkästi aloittaa sirkuksensa. Kaiken maailman ohikulkijoita kun ei erityisemmin tee mieli pysäytellä.

Illalla sitten, lahjojen keskellä Aadalle iski mitä ilmeisimmin tauti nimeltä ahneus. Vahti joka ikistä paperin palaakin Sindiltä ja hyökkäili sitä kohti. Lopputuloksena oli siis se, että S luikkii paniikissa seinän vieressä karkuun ja on kaikin puolin ahdistunut. Tilanne kärjistyikin myöhemmin ja Aada rähisi Sindille taukoamatta. Rähähdin silloin Aadalle ja Sindi tapansa mukaan hyökkää ojentamaan Aadaa, tökkää sitä kylkeen ja Aada antaa samalla mitalla takaisin... Saman tien siitä sitten koirat maihin, tuollaista ei sallita. Jos tuo nyt on jotain valtataistelua niin saa jäädä unholaan saman tien, täällä on vaan yksi pomo ja kaksi keskenään samanarvoista, joiden tulee vain alistua kohtaloonsa. Mutta tiedänpähän nyt ainakin, että pitää välttää tilanteita, joissa koirat pääsevät puolustamaan muka-omiaan noin vahvasti.

Muuten elo on sujunut varsin mukavasti, luotan Aadaan jo melko vahvasti sen ollessa irti, tilanne on parantunut huimasti nyt viimeisimmän kahden viikon aikana, mistä olen erittäin ylpeä. Tokokin innostaa taas enemmän kuin pitkään aikaan, katotaan mitä tästä nyt tulee (;

Aadan suku kuvin

2010-12-21T20:27:00.000+03:00

Eli tässä tämä nyt on, Aadan suku kuvin. Enjoy!

i. Executive Viva Finlandia
ii. Smash JP One More Time
ie. Executive La Luna
iii. Smash JP Final Fantasy By R
iie. Smash JP Hot Shot
iei. Starwood Headliner
iee. Firette's Jump For Joy
iiii. Smash JP Pocket Monster
iiie. Smash JP Royal Knighko
iiei. Kempees Kristofer Robin

e. Coverdale's Glorification
ei. Crecendo's White Verification
ee. Silke
eii. Crecendo's Man In Town
eiie. Crecendo's White Diamond
eiei. Maincoat Kinda Costly

En mä rohkea oo, enkä kuolematon

2010-12-18T14:30:00.000+03:00

Huomasin ja muistin taas torstaina käyttäessäni ainoastaan Sindiä lenkillä, että hei, en ole ikiaikoihin viettänyt koirien kanssa aikaa kahdestaan. Aina on molemmat lenkeillä mukana, treeneissä nyt olen usein ollut vain jomman kumman kanssa, muttei sekään ole sama asia, tarkoitan nimittäin oikeasti kahdestaan! Lähtöä jonnekin metsään tai jäälle ja leikkiä ilman muita, tekisi itse kullekin hyvää. Tänäänhän alkoi se kauan odotettu loma, joten aikaa on vaikka mihin. Muun muassa koirien pesuun, kun sitä lämmintä vettäkin tulee vihdoin. Viikolla vain lähes neuroottisesti puhdistin koirien korvia ja leikkasin kynsiä, kylmällä vedellä pesu ei ole luultavasti mitään herkkua koirillekaan.

Parina päivänä olen treenipuolelta vahvistellut vain molempien omia käskyjä, kun itse asiassa "maahan" taitaa olla noiden ainoa yhteinen käsky. Huomasin, että yllättävän vaikea on toisen pysyä paikallaan, kun toinen pyydetään luokse ja palkataan. Nyt alkaa vihdoin kuitenkin näyttää hyvältä, koirat malttavat kuunnella, kumpaa pyydän tekemään jotakin. Mutta edelleenkin Sindi aloittaa vimmatun pyörimisen, kun pyydän Aadan sivulle vieri-käskyllä, sekoittaa sen ilmeisesti pyöri-käskyyn. Ainakin pienempi valkoinen napero saa hyvää häiriötä treenille, kun hieman isompi pieni napero pyörii lähes nenässä kiinni....

Tänä aamuna käytiin taas jäällä juoksemassa kera Vilman. Menosuuntaan oli ihan mukava mennä myötätuulessa, takaisinpäin tullessa taisi jokaiselle tulla hitusen kylmä, hyvä kun eteenpäin edes pääsi. Lopputalvesta ei kyllä enää pikkupakkaset hetkauta, toivon mukaan. No ei, onhan se ihan mukava kun on pakkasta, tuuli on vain sen verran inhottava, hyvä ettei mene koko lenkkeilyinto sen vuoksi. Mutta ehkä me sinnitellään tämäkin talvi, on siitä ennenkin selvitty.

Missä mennään ja mitä tehdään

2010-12-14T19:21:00.000+03:00

Torstaina agilitytreeneissä otettiin oikein mukavaa pätkää, jonka pääpaino oli takaakierroissa. Kepeille haku sujui Aadalta ongelmitta, ja verkotkin olivat vain alku- ja loppupäässä. Hassua, kuinka nyt oli hyvä rytmi kepeillä ja oikomisia ei tapahtunut, kun taas viimeksi A oikoi aina kun silmä vältti ja lopulta verkot olivat koko matkalla toisella puolella. Osa kierroista venyi ihan luvattoman pitkälle enkä edelleenkään osaa ohjata sitä. Pyörin kuin mikäkin väkkärä ja vaatikin monta toistoa, että pysyin edes suurinpiirtein oikealla kohdalla. Lisäksi pitää muistaa, että Aadan voi kierrättää todella suoralla linjalla toisin kuin Sindin kanssa, mitä turhia nyt muille annetaan tasoitusta! Ei vaan, ihan oikeasti, Aada kääntyy paljon Sindiä paremmin, kun itse muistan olla tarkkana ja vaatia siltä tarpeeksi. Keinumaankin Aada pääsi, suurimman osan ajasta se seisoi/istui kauniisti ja suhteellisen rauhallisesti vaikka keinu heiluikin lähes koko liikeratansa päästä päähän. Kerran lopussa A pääsi hyppäämään pois keskittymiseni herpaannuttua, mutta muuten ihan hyvä harjoitus. Joka kerta nyt vain tuollaisia niin saadaan kontaktitkin ensi vuoden puolella valmiiksi. Sekä rengastakin pitäisi alkaa treenata nyt kunnolla, joka kerta hallilla vähintään muutama toisto.

Sindikin pääsi lopuksi vetämään muutaman rallin radalle. Mentiinkin ihan vain lähes suoraa pätkää hurjalla vauhdilla sinne minne jalat kantoivat, Sindillä oli ilmeisesti hauskaa, se oli ihan kuin pieni gaselli keväällä; "loikka sinne ja loikka tänne, jee!". Aadan kanssa treenaus on auttanut meitä Sindinkin kanssa eteenpäin, voin kuvitella mitä Sindi pienessä päässään kehittää, kun kuulee ja näkee, että Aadakin pääsee ja sen pitää olla vähintään yhtä hyvä, ellei parempikin.

Aadan kanssa seuraaminen etenee ihan mukavalla tavalla, poikittamista tapahtuu vain jos ahnehdin liikaa ja otan peräkkäin useamman meidän mittakaavalla pitkän pätkän. Aivan seinän vieressä menemme aina joka toisen toiston, varmistan sillä sen, että paikka varmasti säilyy ja poikituskin on hyvin minimaalista. Toinen toisto sitten aina vapaammalla, jottei Aada liikaa kiinnity seinään. Loppuperusasennot on jo erinomaisesti hanskassa, tuskinpa A on vielä edes tajunnut, että on muukin mahdollisuus kuin istua saman tien. Perusasennoista muuten tulikin mieleeni, että pitää vahtia nyt lähes suurennuslasilla, etten palkkaa liian eteen valuneista sivulletuloista. Aadalla kun on taipumus tulla jopa viisi senttiäkin liian eteen, jotta se näkisi kasvoni paremmin.

Hävettää myöntää, mutta Sindin kanssa en ole tehnyt mitään, millä olisi mitään tekemistä järjen kanssa. Vaikka ei nyt sillä, että tässä koko touhussa mitään järkeä olisikaan. Lähinnä nyt jotain pyörimisiä ja hyppyjä käsien läpi, ynnä muuta yhtä tähdellistä ollaan otettu. Plus, että opetin sen hyppäämään työtuolille ja katsomaan siinä, kun treenaan Aadan kanssa. S kun ei sisällä suostu seuraamaan tai mitään muutakaan, vire on aivan liian matalalla enkä uloskaan sitä viitsi mennä palelluttamaan treenien vuoksi, lenkkeillään kuitenkin ihan normaalisti, niin kuin ohessa olevista kuvista ehkä huomaa!

ps. Vaihdoin tuon ulkoasun vähän talvimaisempaan, toivottavasti kelpaa eikä kukaan saa kamalaa hengenahdistuskohtausta aina sen nähdessään.

Talvikuvia!

2010-12-12T21:02:00.000+03:00

Kuten kuvista näkyy, oltiin eilen aamulla jäällä leikkimässä snautseri Vilman kanssa ja kuvien © Henriikka H. Koirat nauttii lumesta täysin rinnoin, eikä taida olla ainoita! Lähipäivinä ehkä taas ihan kunnon postaus tulossa, jos nyt siis on ylipäätään jotain kirjoitettavaa.

Tavoittelua

2010-12-09T17:49:00.000+03:00

Taas alkaa vuosi olla lopuillaan, kohta tulee jo 2011, hurjaa! Joka tapauksessa, tämä on hyvä hetki käydä läpi koko kuluneen vuoden koirailut ja asettaa tavoitteita seuraavalle vuodelle, jotta on jotain mitä kohti pyrkiä. Seuraavana pätkä aina tavoitteista, joita olen viime vuonna kirjoittanut ja perään sitten kuinka se saavutettiin vai saavutettiinko lainkaan.

Sindin kanssa agissa tarkoitus treenata takanaleikkauksia, kun se on niin hankala asia meille. Vauhtia myös lisää ja varmuutta esteille ja muutenkin radalle. Mahdollisesti myös nousu kakkosiin, mutta jos ei nyt nousta niin ainakin saatas hyvä fiilis jäämään kisoista!

Vauhtia ollaan saatu lisää huomattavasti, Sindi jopa juoksee, hidastelu on toivon mukaan jo historiaa. Irtoaminen ja itsenäisyyttä vaativat kuviot sujuvat paremmin kuin viime vuonna, ehdottomasti. KoiraNet kertoo, että viime vuonna kisasimme vain viiden startin verran, joista kahdesta hyl ja kolmesta yliaikaa. Hyllyt tuli muistaakseni siitä, että Sindi kieltäytyi tyystin menemästä aalle ja tulikin sitten sylikyydillä pois radalta. Ei siis kehuttavasti ole mennyt kisakentillä, mutta ei se mitään, Pieni on saanut niin paljon vauhtia nyt loppuvuodesta, ettei tosikaan.

Tokossa kisaamaan alo:on, ainakin pari kisaa oon alustavasti kattonu. Ykkönenhän on totta kai tavoitteena, ehkä se TK1, riippuu miten lähtee rullaamaan.

No tämähän toteutui. Neljä tokokisaa kierrettiin pienellä aikavälillä, joista tuloksena 1xALO1, 2xALO2 ja 1xALO3. Itse asiassahan molemmat kakkoset olivat pienestä kiinni, toisesta saimme 156p, eli neljä pistettä liian vähän, toisesta 145 paikallaolon nollaantuessa. Seuraaminen meillä on ihan hakusessa, lupaan, että tehdään sen kanssa t-o-d-e-l-l-a paljon töitä!

Yleisesti totutella uusiin asioihin ja ihmisiin. Mätsäreissä käyntiä, joissa tuomari on Sindistä pelottava. Ja sitten kuvauksiin, ainakin polvet ja lonkat.

Ei me mitenkään erityisesti olla "totuteltu uusiin asioihin ja ihmisiin". Se on tullut ihan arkielämän mukana. Uusi treenihalli, uusia tuttavuuksia, niin ihmisiä kuin koiriakin ja vieraita yöpaikkoja. Mikään ei ole järkyttänyt Sindiä suuremmin, edelleen se on aika arka, mutta se on Sindi, olen oikeastaan luopunut toivosta saada siitä reipas koirakansalainen. Olkoot tommonen, kyllä se kelpaa (: Mätsäreissä ollaan käyty useasti, parhaimpina tuloksina BIS2 ja olisko ollu BIS4? Joitakin tuomareita S väistää viimeiseen asti, mutta osaa tervehditään kuin vanhaa ystävää. Luusto on tarkoitus kuvauttaa nyt ihan lähiaikoina, siis no problem.

Aadan kanssa agin aloittelua, tutustutaan esteisiin ja treenataan erilaisia ohjauskuvioita. Vauhtitreeniä paljon, siitä tulee supernopee koira! :D

Agia ollaankin aloiteltu, yli kymmenen esteen radatkaan eivät ole ongelma, kuten ei vauhtikaan. Ennemmin se ohjaajan hitaus. Suurin osa esteistä on hallussa, rengas vaatii vielä paljon toistoja, kepeissä on vielä verkkoja ja kontaktit on vielä melko keskeneräiset. Hyvällä mallilla harrastus kuitenkin jo on!

Tokossa alo:n liikkeita ja ihan perusjuttuja edelleen. Tuskin kisaamaan päästään, mut sillä nyt ei ookkaan mikään kiire.

Hmm, en nyt tiedä mitä tästä kirjoittaisin. Tulin siihen tulokseen, että Aadasta ei tule tokokoiraa, sillä sen mielestä pelkkä seuraaminen ei ilmeisesti ollut erityisen mielekästä. Olisko johtunut sitten jostain murkkuilusta, mutta nyt alkaa tokokin taas luistamaan. Kuten vuosi sittenkin sanoin, kisaamaan ei ole kiire, ehkä me joskus vaikka kymmenen vuoden päästä pari luokkaa läpi rämmitään. Edetään sitä vauhtia, mikä tuntuu hyvältä.

Näyttelyturkin kasvatusta ja ainakin pariin kehään pitää päästä pyörähtämään. Mätsäreihin myös.
Sekä tietenkin kaupungissa kävelyä ja uusiin, ihmeellisiin asioihin totuttelua.

Kyllähän sille sitä turkkia kasvatin melkein sen puoli vuotta, mutta kesällä lähti sitten kaljuksi. Aadan häntä kaartuu niin vahvasti, ettei sillä koskaan olisi mahdollisuus sijoittua korkealle, ehkä joskus kuitenkin kasvatetaan vaikka moderni ja käydään se H hakemassa. Sittenpähän sekin on päiväjärjestyksestä pois. Mätsäreissä käytiin pari kertaa, ei mitään erityisiä tuloksia, jotain palkintojahan ollaan saatu, mutta ei ole Aadan juttu. Aasta on kuitenkin kasvanut upea nuori koira, joka tulee toimeen kaikkien kanssa.

Tavoitteet on toteutunut molempien kanssa riittävästi, itse asiassa tämä selvittely auttoi laittamaan asiat päässänikin järjestykseen ja ymmärrän taas, että miulla on kaks ihan huippukoiraa, jotka ovat oppimiskykyisiä, eivätkä mitään matoja, joiden aivojen paikalla on korkeintaan sahajauhoa.

TAVOITTEET VUODELLE 2011

Sindi
Agility: Jos luusto on kunnossa niin kisataan toivon mukaan ahkerasti, ellei tapahdu jotain maata mullistavaa ja vauhti lopahda. Kakkosluokka voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.

Toko: TK1, eli siis kaksi ykköstulosta vielä. Seuraaminen kuntoon, samoin paikallaolo superhypervarmaksi. Avoonkin ehkä, ei kuitenkaan todellakaan mikään pakko.

Mätsärit: Mahdollisimman moneen kokemusta hankkimaan. Sindille hyviä kokemuksia tuomareista ja ympäröivistä koirista.

Aada
Agility: Kisaamaan, esteet saadaan varmasti kuntoon. Ohjaustekniikoita paljon ja tarkkaa suorittamista.

Toko: Alon liikkeet treenataan kuntoon, kisat voisivat olla ihan hyvä vaihtoehto, olettaen että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Joka tapauksessa näpsäkän näköiset suoritukset haluan Aadalle, ei mitään lahnailua.

+molempien kanssa kivaa hubailua, kesällä uintia ja paljon yhdessäoloa; leikitään ja lauletaan!

Mitä kuuluu?

2010-12-07T17:51:00.000+03:00

No se perinteinen vastaus, kukkuluuruu. Päätin, että en enää ikinä lupaudu päivittämään ahkerammin, jotenkin se lupaus kaatuu omaan mahdottomuuteensa. No ei, nytkin pitäis olla tekemässä jotain muuta, englannin kokeeseen luku olis ihan varteenotettava vaihtoehto, mut mitä pienistä! Nyt tulee sit kertausta, öh, viimeiseltä kuukaudelta. Yrittäkää kestää.

Lunta on satanut useampaan otteeseen, vihdoin se on tullut jäädäkseen ja on sitä jo odotettukin! Aada ei erityisemmin iloitse, se kun lähtee aina piiloon, kun tulee lenkin aika (=takki päälle). Ulkona sitten leikitään ja iloitaan senkin edestä, ennemmin nyt vähän pakkasta kuin järjettömät helteet. Ja onhan se hyvää liikuntaa koirillekkin juosta lumihangessa, kesällä taas käydään ahkerasti uimassa. Tänäänkin just käytiin vajaa pari tuntia juoksentelemassa ihan ulkojäillä ja koirilla oli vallan mukavaa! Pitäis ottaa ihan tavaks, kun saa ihan rauhassa olla (:
Agittamassa ollaan käyty ihan normaalisti, ei tunnu että koirat olisivat ottaneet harppauksia eteenpäin sen suuremmin, tosin ei myöskään taaksepäin. Tai no miten sen nyt ottaa. Aadalla nimittäin tällä hetkellä kepeissä toinen puoli kokonaan verkotettu ja toiseltakin puolelta alusta ja lopusta molemmista yksi väli. Pitäisi ehkä ottaa kepit kontaktien lisäksi erityistarkkailun alle, eihän myö muuten päästä eteenpäin koskaan.
Kontakteja ollaankin itse asiassa nyt lähinnä pitkän viikonlopun aikana treenailtu hyvinkin ahkerasti; ollaan lähinnä haettu 2on/2off-asentoa kosketusalustan ja heh tommosen korokesysteemin kanssa, jonka nimestä ei ole hajuakaan. Hyvinhän ipana on sen hoksannut, alustan olen välillä jo ottanut muutaman toiston ajaksi pois, jottei jää liikaa siihen kiinni, kun selvästi jo tajuaa idean. Pitäisi päästä vaan treenaamaan oikean kontaktin kanssa, vaikka käyhän tuokin ihan hyvin.
Aadaa olen seuruuttanut myös eteisessä, pääpaino tiiviissä ja tarkkaavaisessa asennossa, haluan sille täydellisen seuraamisen. Joka tapauksessa, vähän näyttää siltä, että ipana alkaisi poikittaa, sitä ollaan kuitenkin korjailtu jo entistä lyhyemmillä pätkillä ja satunnaisesti ihan seinän vieressä seurauttamalla. Ehkä se siitä.
Sindin kanssa ollaan treenattu tättärärää... kaukoja. Toistaiseksi ollaan pidättäydytty m-i, i-m ja m-s vaihdoissa, sillä etenkin maasta seisomaan nousussa tulee helposti ylimääräisiä askeleita. Ja meillähän ollaan siis takajalat paikallaan. Noista olisi jotain epämääräisiä videoyrityksiä, mutta niitä en ainakaan toistaiseksi teidän nähtäville laita.
Mutta näin meillä, nyt vaihdan koulupuolelle, ettei ihan jää retuperälle kaikki.

Tokoilua kera sairailun

2010-11-11T17:18:00.000+03:00

Aada on toistaiseksi nyt hieman toipilaana, tiistaina se viettikin aamupäivän eläinlääkärissä rauhoitettuna. Vasen anaalirauhanen oli kuivasta eritteestä täysin tukkeutunut ja sen vuoksi fistelöitynyt. Oikeakin oli täynnä, mutta erite oli lähes normaalia. Rauhoituksessa anaalirauhaset ja käytävät huuhdeltiin ja laitettiin antibioottisalva sisälle.
Heräämisvaiheessa Aada oli varsin äänekäs, mikä nyt ei ole Aadalle mitään uutta, mut ilmeisesti ihan normaalia. Järjetön kaulurihan tuolla on nyt päässä, eikä Aada ilmeisesti ollut kovin tyytyväinen ratkaisuun. tosin enää se ei törmäile jatkuvasti seiniin ja jalkoihin... Kymmenen päivän antibioottikuuri on menossa, ehkä se tällä paranee.

Sindin kanssa ollaan treenailtu siis ihan mukavasti, mitään en enää kovin tarkasti muista, mutta vähän oikoi olisko ollut tiistaina kun käytiin treenailemassa. Päädyttiin sitten ottamaan vain perusasentoa ja eteentuloa, kun tuntui, että kaikki oli hävinnyt päästä. Lopussa kuitenkin Sindi työskenteli jo ihan hyvällä draivilla!
Seuraavana päivänä tehtiin lähinnä seuraamisia ja kontakti pysyi tosi hyvin. Edelleen käännökset oikealle valui ihan liikaa sekä nyt vasemmallekin kääntyessä jäi jälkeen! Mut ihan hyvä, että alkaa tekemään nyt treeneissäkin tuota samaa mitä kokeissa, että pääsee korjaamaan!
Torstaina agitreeneissä ja Pieni painoi minkä jaloistaan kykeni. Muutaman kerran mentiin ihan kiva rata ja arvatkaapa kuka roiskaisi joka ikinen kerta puomin kontaktin ylitse. En kuitenkaan puuttunut asiaan, pääasia on, että ollaan saatu noinkin paljon vauhtia. Toki jos se pinkoo kisoissakin samanlaista vauhtia niin pitää noihin kontakteihinkin puuttua, nyt pidetään kuitenkin vain hauskaa ja juostaan!

Targetteja ja kuplailua

2010-10-31T15:19:00.000+03:00

Aadan kanssa lähti pikkuhiljaa käyntiin kontaktiprojekti, vihdoin päädyin opettamaan 2on2off:t kosketusalustan kautta. Mikään veren maku suussa ei sheippailla, sopivan rauhallista tahtia edetään, ei meillä oo mikään kiire kisoihin, hiotaan nyt ensiksi kunnolla nämä pikkuasiat kuntoon. Toistaiseksi treenaus on mennyt hosumiseksi, ehkäpä me kuitenkin vielä riittävän täydelliset kontaktit saadaan aikaan!

Alkuviikosta käytiin hallilla treenailemassa keskenään, bongasin ihan kivan pätkän josta saikin kolme harjoitusta, tässä niistä yksi. Mittasuhteet tosin päätti ottaa lopputilin, mut yrittäkää kestää:

4-5-6 tuotti aluksi hieman vaikeuksia kummankin kanssa. Aada tosin tajusi idean nopeasti, Sindi taas omalla tavallaan itsepäisenä päätti ettei yritäkään ajatella muita vaihtoehtoja kuin 8-hypylle jatkamista. Lopulta sain senkin kääntymään, mutta putkeenhan se sitten vitoselta ampaisi. Sain ottaa ihan supertarkasti sen ihan siivekkeen vierestä kiinni, että sain harmaan kääntymään. En muuten tajua, mistä miun pieni mietiskelijä on saanut noin paljon vauhtia, eron huomaa selvästi jos on nähnyt Sindin aikaisempaa menoa. Oon niin iloinen, että jopa katselin pitäiskö se vielä tämän vuoden puolella päästää juoksemaan kisoissa. Hmm, täytyy katella ja pohtia tarkkaan, en halua että meno hidastuu sekuntiakaan.

Mitään muuta järkevää ei sitten ollakaan tehty, kuplien puhaltelua vesiastiaan ja Aadan kanssa jalkojen välistä pujottelua vain. Ens viikolla kyllä kuitenkin taas skarpataan, paluu arkeen odottaa. Ja uusia kuviakin mahdollisesti luvassa, kun tuo uus kamera on niin perfect :)

Sindi 4v!

2010-10-19T20:41:00.001+04:00

Tokoilua all the time

2010-10-10T20:50:00.000+04:00

...Tai siltä ainakin välillä tuntuu. Tänä viikonloppuna kaksi koetta, eikä mitään muuta kuin kokemusta ja hieman lisää treeni-intoa. Lauantaina Parikkalassa ja tänään Rantasalmella, kummassakin tuomarina Markku Mäntynen.

Parikkala 9.10:
Luoksepäästävyys 5, tuomari tuli suoraan kohti hyvinkin uhkaavasti, joten Sindi ei ollut kovin halukas hieromaan tuttavuutta, näin kauniisti sanottuna.
Paikalla makaaminen 5, nousi istumaan, mutta alokasluokka nyt on tämmönen.
Seuraaminen kytkettynä 7, lahnaili minkä ehti, pikku idiootti.
Seuraaminen taluttimetta 6½, ja paranee vaan. Oon ihan oikeasti kohta valmis lyömään hanskat tiskiin tän kanssa, se ei osaa seurata, enkä osaa opettaa sitä niin, että se oppisi.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10, minkä ihmeen takia se jäävissä sitten seuraa? En kuitenkaan valita.
Luoksetulo 10, nätti ja nopea, ihan ansaittu.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10, ei mitään vikaa, ilmeisesti pysähtyi hyvin.
Estehyppy 9, hypyn jälkeen kävi haistelemassa vieressä olevia lautoja, ennen kuin pysähtyi.
Kokonaisvaikutus 8
Pisteitä yhteensä 156, vahva 2-tulos, jäi ykkönen pienestä kiinni.

Rantasalmi 10.10:
Luoksepäästävyys 8, juoksutarkastuksessa nappasin syliin, kehässäkin pidin hihnan tiukalla, auttoi.
Paikalla makaaminen 0, arggh, täydellinen paikalla istuminen, mutta minkäs teet.
Seuraaminen kytkettynä 7, ei mitään uutta.
Seuraaminen taluttimetta 7, kauhee fiilis, koira ei yhtään mukana, epätoivoisesti yritin koota itseäni loppuihin liikkeisiin.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8½, ennakoi perusasennon, se teki sen taas!
Luoksetulo 10, hyvä.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10, säikähti vieressä olevaa telttaa, mitä ei ilmeisesti huomannut aikaisemmin ja ihan totta hyppäsi varmasti puoli metriä ilmaan, ei kuitenkaan liikkunut muualle kuin suoraan ylös, hassu pikkueläin.
Estehyppy 10, ei mitään vikaa.
Kokonaisvaikutus 8
Pisteitä kertyi 145, alo2.

Valoisa puoli on se, että tiedän tasan tarkkaan mitä Sindin kanssa pitää treenata, luoksepäästävyys, paikallaolo ja seuraaminen ovat nyt suurennuslasin alla. Olenkin naureskellut, että luoksetulon pitäisi olla vähintäänkin ensiksi, ehkäpä se antaisi lisää draivia seuraamisiin. Tänä syksynä ja talvena tuskin enää kisataan, ehkäpä ensi keväänä tokoillaan taas kehänauhojen sisäpuolella, ehkäpä jopa tuon valkoisen vinkuiitan kanssa!

Varkauden tokotokot

2010-10-04T11:29:00.000+04:00

Tosiaan käytiin tokoilemassa eilen Savon Nuuskujen järkkäämässä tokokokeessa. Tuomariksi oli saapunut Pauli Härkönen. Sindi ihan hyvällä vireellä temppuili aluksi kun heiteltiin pieniä lenkkejä, sitten vire vähän lopahti, yksilösuoritukseen mennessä sain sen kuitenkin nousemaan hiukan, en kuitenkaan riittävästi.

Luoksepäästävyys 7, kaksi kertaa kävi tuomarin luona, muuten väisti vahvasti oikealle puolelleni.
Paikallamakuu 8, muuten hyvä, täysin rauhallisesti, ilman pienintäkään silmin nähtävää epävarmuutta, nousi kuitenkin ennen aikojaan sivulle. Otettiin saman tien kuitenkin kehän ulkopuolella uudestaan pari paluuta, ensimmäisellä yritti nousta, mutta toisella pysyi jo hyvin.
Seuraaminen kytkettynä 6½, ai mitenniin miun koira ei osaa/halua/jaksa seurata? Lahnaili vaan perässä, ei enää ikinä tommosta suoritusta!
Seuraaminen taluttimetta 6, ja tää entistä kauheempaa! Oon aika varma, että tuo hihnassa seuraaminen on Sindille niin vastenmielistä, että sen koko seurausinto menee siinä, ehdottomasti treenattava nyt hulluna, superpalkalla.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessa 9, ihan ok, piste lähti miun takia, tuijotin Sindiä liikaa maahanmenokäskyn aikana, se kun ei ole mennyt yhdessäkään edellisessä kokeessa maahan...
Luoksetulo 10, tää me osataan. Pikkunen loikki luokse taas ihan onnessaan.
Seisominen seuraamisen yhteydessa 9,5, oliskohan tuo puolikas lähtenyt ehkä aavistuksen vinosta loppuperusasennosta?
Estehyppy 10, ei mitään moitittavaa.
Kokonaisvaikutus 10, tuomari vaan lopuksi kyseli minkä ikäinen S on ja kuinka kauan ollaan harrastettu, lopuksi totesi, että "hauska koira" :).

Pisteitä siis kerättiin yhteensä 165, joka riittikin 1-tulokseen, sijoitus taisi olla 6. Saatiinhan me se ykkönen vihdoin :) Ensi viikonloppuna sitten taas kisaamaan!

Tokoke Ristiina 28.8

2010-08-29T13:57:00.000+04:00

Eilen sitten käytiin tokoilemassa parin vuoden virallisten tauon jälkeen Tommi Variksen valvovan silmän alla.
Luoksepäästävyys 8, Sindi peruutti muutaman askeleen, mutta tuli sitten tuomarin pyytäessä moikkaamaan.
Paikallamakuu 0, katseli siihen malliin muita ja meni hämilleen satelevista komennoista, vaati sitten sen kolme käskyä ennen kuin meni maahan.
Seuraaminen kytkettynä 8, välillä vähän turhan kaukana seilasi ja vaikutti vähän haluttomalta, täyskäännöksen jälkeen kuitenkin parani. Hyvät perusasennot.
Seuraaminen taluttimetta 8, aika samaa kamaa kuin kytkettynäkin, ehkä aavistuksen verran parempaa ajoittain.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0, miksei miun koira älyä mennä maahan?! Tosiaan, jäi seisomaan. Valmisteleva osuus hyvä.
Luoksetulo 9, miun moka, jätin ihan liian vinoon alussa jo, matkan tuli sitten about kolmella loikalla.
Seisominen seuraamisen yhteydessa 9, muuten ei mitään moitittavaa, paitsi S keksi, että voikin ennakoida loppuperusasennon, mitä ei ole koskaan tehnyt.
Estehyppy 9, meinasi varastaa, joten jouduin käskemään aika tiukasti sivulle, siitä johtuen meidän normaaliin suoritukseen nähden vähän hidas, sekä taas ennakoi perusasennon.
Kokonaisvaikutus 9, iloisesti teki ja näki, että koira oikeasti tykkää ja osaakin, vaikka ilmeisesti maahanmeno näytti vähän unohtuneen.
Tuloksena siis ALO3 128p, sijoitus 12.

Tyytyväinen miun pikkutokoeläimeen kuitenkin oon, sen vire kesti koko koesuorituksen hyvin, vaikka palkattomuustreenit jäivätkin ihan liian vähälle. Nyt vaan paljon monipuolisia treenejä säässä kuin säässä ja suuressa häiriössä. Ehdottomasti myös superpaljon maahanmenotreenejä ja paikallaoloja, häiriössä!

Treenailuja

2010-08-21T11:15:00.000+04:00

Tästä tulee nyt tämmönen lyhyt treenikooste, flunssaisena en jaksa ajatellakaan mitä kaikkea ollaan tehty (ihan kuin sitä muistaisinkaan).

Aadan kanssa kepit on vähän jäissä nyt, kun se keksi, että on paljon kivempi vain karata kesken kaiken ja huidella pitkin pihaa sekä tulla takaisin sitten kun huvittaa (jos huvittaa...) Laitoin sitten pitkän narun pantaan kiinni ja annoin Aadan ihan vapaasti kuljeskella ja pyysin välillä luokse, jos ei tullut niin kiskaisin vähän narusta muistutukseksi. Luoksetulo pitää ehdottomasti ottaa nyt himotreenaukseen, sen on PAKKO oppia tulemaan heti luokse vaikka mitä tapahtuisi.

Sindin kanssa ollaan pääasiassa alon liikkeitä hinkattu, seuraamiseen kytkettynä paneuduin erityisesti, nyt näyttää jo paljon paremmalta! Vielä pitäisi paikallaoloa vahvistella ja kasata kisasuoritus, luottaa, että Sindin viettikestävyys ehkä riittäisi, hah. Muut liikkeet ovatkin sitten ihan riittävässä kunnossa, luoksepäästävyys näyttää ihan hyvältä, vielä pitää vain lisää ja lisää ihmisiä pyytää käymään Sindin luona.

Putkia

2010-08-05T22:56:00.001+04:00

Treenailtiin tänään erilaisia putkeen lähetyksiä. Päässä namialusta ja aluksi ihan vaan suoraan parin metrin päästä lähetys putkeen. Aada lähti kuin ohjus, ei mitään ongelmaa. Pikku hiljaa lisäsin kulmaa ja välillä matkaakin, yllättävän hyvin se osaa hakea oikeaa kulmaa. Sain tehdä takana vaikka piruetteja eikä Aada välittänyt, tosin se nyt on niin ahne, että tekee herkkujen eteen mitä tahansa. Edettiin siihen, että sain lähetettyä Aadan putken toisen pään kohdalta toiseen päähän ja se oikeasti meni sinne! Kerran muistaakseni juoksi ohi, kun olin aavistuksen verran liian kaukana, joten palattiin askel taaksepäin ja jatkettiin. Lisäksi olin todella tarkkana, ettei Aada päässyt varastamaan ja kesti varmasti niin pitkään paikallaan ennen kuin toisin käskin. Yhdessä vaiheessa päätti lähteä hakemaan käpyä ja sinne hävis, tuli kuitenkin heti sen käpynsä kanssa takaisin, ei antanut heti kiinni, mut sit kun kutsuin ihan vahingossa sitä luokse niin kappas, likka pudotti saman tien sen ja tuli järjettömällä vauhdilla luokse! Luoksetulokäskyä oon siis säästellyt sen verran, että en käytä sitä mielellään, kun tuo päättää lähteä, vahvistellaan ensin se kunnolliseksi, haluan siitä ehdottoman varman enkä mitään "no jos sitä nyt jaksais...". Hyvä mieli treenistä kuitenkin jäin, upeeta.

Sindin kanssa sitten vähän samoja, hienosti pikkunen sinkosi putkeen, jättimäisillä loikilla jälleen, mutta vauhdilla. Ihan sama vaikkei me Sindin kanssa koskaan harrastettaisi agia, mut on tää ihan kiva välillä vauhdilla tehdä yksittäisiä esteitä ja pitää hauskaa (tästä saa muuten sellaisen kuvan, että meillä treenataan kuin armeijassa!). Silloin kun Sindillä oli erittäin hyvä vire, otin suoraan seuraamisia, paljon kulmia, välillä palkka tosin heti parin askeleen jälkeen ja maahanmenoja. Sindi veti ihan täysillä ja oli koko ajan mukana. Pitää nyt saada tämä into ja vauhti kestämään. Suunnittelin myös vähän tokotreenejä meille, kun sain vihdoin aikaiseksi ilmoittaa Sindin ihan oikeisiin tokokisoihin. Eli Ristiinassa 28.8 on just sopivasti kisat ja niihin sitten pyritään menemään mahdollisimman hyvin valmistautuneena :).

Megailemassa

2010-08-04T14:35:00.000+04:00

Sunnuntaina (ai mitennii oon laiska) vietettiin päivä Savpk:n järkkäämässä kolmen kisan tapahtumassa, elikkäs speed race, agiepikset ja mätsäri olivat luvassa.

Aada pääsi juoksentelemaan, katoin jo lämmittelyssä ettei koira ole ihan oma itsensä, ilmeisesti kakaraa jännitti muut koirat. Ei suostunut kunnolla leikkimään, mikä nyt on tosi epä-aadamaista. Lähti hyvin ja juoksi suht reippaasti, jossain puolevälin paikkeilla vilkaisi katsomoon, jonka jälkeen kiihdytti uudelleen. Maalissa sitten pienet kunniakierrokset, antoi kuitenkin kiinni lopulta. Aika oli siis 80 metrin matkalta jotain 8,7 jolla yllettiin kymmenenneksi. Aada pääsi oman suorituksensa jälkeen kotiin, olisi ollut sille ihan liian pitkä päivä.
Odoteltiin sitten tunnin verran, ennen kuin mätsäri ja agi alkoivat. Kiia ja Sindi kävivät pyörähtämässä lapsi&koira-kehässä, vieden voiton :) Osallistujia oli neljä.

Aikuisten kehästä en muista oikeasti mitään, mikähän koira meillä oli edes parina? Oisko ollut terrieri, parempi et en sano mitään :D Sindi vielä vähän jännitti tuomaria, kyllä se edistyy, välillä tulee takapakkia, mut se kuuluu asiaan. Joka tapauksessa Sindille punainen nauha.

Ilmoitin Sindin kisaavien radalle ja ratana oli ihan kiva ei liian haastava pätkä. Startattiin viimeisinä, sillä oman vuoron aikana oltiin just misseilemässä. Sindillä turhan hidas vauhti ensimmäisillä esteillä, puomilla jäi ylösmenolle paikalleen asenteella "mua pelottaa enkä mä uskalla liikkua". Tuli kuitenkin pienen houkuttelun jälkeen, en muista mitä tapahtua puomin jälkeen, jossa oli välistäveto ja sitten ihan tommonen peruspyöritys. Oisko hypännyt yhden hypyn väärinperin, kun sekosin itse suunnissa täysin. Kepeiltä matka kuitenkin jatkui ihan vauhdilla, haki jopa itse pujottelurytmiä. Kerran hyppäsi kyllä ratanauhojen yli, kun en ohjannut riittävän napakasti, ilmeisesti Sindi ajatteli, että tässä on uusi este. Aina se kyllä keksii... Hylky siis, mut ihan kivasti meni lopussa.

Punaisten kehässä oli sitten varmasti parikymmentä koiraa ainakin, Sindi seisoi alussa hyvin, lopussa alkoi vähän röhnöttämään, tuomareita ei enää väistänyt, kun kävivät pikaisesti jokaisen luona. Kuitenkaan ei sijoitusta.

Todella kiva päivä oli, iso kiitos Savpk:lle! :) Niin ja nähtiinhän me Sindin siskoakin, oli kyllä ihana huomata miten samanlainen se oli Sindin kanssa, ihan mahtavaa :))

Möllitoko 29.7

2010-07-29T23:10:00.000+04:00

Oltiin tokoilemassa pikkusen otuksen kanssa Parikkalan koiraharrastajien järkkäämässä möllitokossa. Tuomarina Iina Terävä, tässä liikkeet koottuineen selityksineen:
Luoksepäästävyys 7, ei ilmeisesti huomannut tuomaria heti, joten säikähti ja pakitti taakseni. Tuli kuitenkin moikkaamaan pienen houkuttelun jälkeen.
Paikallaolo 5, paineistui ilmeisesti niin paljon luoksepäästävyydestä, joten arvasin, että tästä ei seuraa mitään hyvää. Toisella käskyllä maahan, ensimmäisen minuutin pyöritteli päätään ja tarkkaili muita koiria, kerran siirsi tassujaan ja viimeisen puolen minuutin aikana hivuttautui sitten istumaan. Kävin korjaamassa ja jäi kuitenkin hyvin. Virallisissahan olisi mennyt nollille, mutta saatiin vähän säälipisteitä, kun pysyi muuten.
Seuraaminen kytkettynä 10, miun makuun armotonta lahnailua ja hidastelua, kontakti putoili jatkuvasti ja koira ei ollut ollenkaan mukana.
Seuraaminen taluttimetta 9½, oma moka, alkuperusasento vino, joka pudotti sitten pisteitä. Seuraaminen vähän parempaa, mut edelleen ihan liian innotonta ja matalavireistä, loppua kohden joka tapauksessa parani.
Liikkeestä maahanmeno 8½, ensimmäisellä käskyllä jäi seisomaan, toisella oikeasti hidas maahanmeno. Muuten kai ihan hyvä, nopea ja siisti loppuperusasento.
Luoksetulo 10, yleisöllä oli ainakin hauskaa! Sindi tuli järjettömillä loikilla ja innolla luokse, se on maailman huvittavin ötökkä. Alussa vähän katteli muualle, videolta näkee.
Liikkeestä seisominen 9½, käänsin kropan koiraa kohti, kun pyysin sivulle, joten Sindi tarkkana elekielen lukijana väisti, joten jäi liian taakse.
Estehyppy 10, järkyttävää matelua. Normaalisti menee laukalla esteen yli, nyt vaan köpötteli.
Kokonaisvaikutus 10, hyvää yhteistyötä kuulemma. Yhteensä pisteitä siis 176, eli alo1olisi napsahtanut sijoituksella 6/7. Vaikka paikallaolo olis mennyt nollille niin pisteitä olisi jäänyt kuitenkin vielä 161 ;) Loppuun vielä video meidän luoksetulosta.

Kesäkesäkesä

2010-07-26T16:27:00.001+04:00

Nyt nautitaan loppulomasta täysillä, perjantai ja lauantai vietettiin mökillä, koirat ui ahkerasti, ihana nähdä miten Sindikii innostuu uimaan vaikka koskaan ennen ole uinut. Ja erilainen erinomainen liikuntamuotohan tuo on, syksyllä ja talvella ehtii ihan tarpeeks kävellä. Aada on kestänyt hyvin irti, itsevarmastihan se edelleen lähtee kauas, mut oon mennyt piiloon aina kun näyttää, että korvat on häviämässä. Jossain vaiheessa se on sitten aina tajunnut, että hei nyt joku puuttuu ja lähes paniikissa alkanut etsimään. En nyt tiedä, että onko se kuitenkaan niin rohkea, että lähtis oikeasti kauas vai meneekö sen raja siinä missä se ei enää mitenkään näe/kuule minuu. Turhan kauas se joka tapauksessa välillä lähtee, tosin itsepähän se tietää (toivottavasti...)

Viime viikko oli vähän viileämpi, joten oli hyvää aikaa treenata Aadan kanssa keppejä ja kiertoja. Verkkojen kanssa venklataan nyt, tällä hetkellä kolme verkonpätkää oon saanut pois, ilman että alkaa hyppimään pois. Välillä on enemmän, joskus vähemmän, riippuu aina mitä tuo keksii. Noita tuskin tarvitsee kuitenkaan laittaa enää takaisin, sen verran varmaa alkaa pujottelu olla. Noilla mennään kuitenkin jonkin aikaa, sillä jos otan neljännen pois, alkaa oikomaan saman tien, niin taitava se ei sentään vielä ole. Se patoaa hirmusesti istuessaan ja odottaessa käskyä ja lupaa liikkua, se vetää semmosella vauhdilla ja äänellä..... Huomasin, ettei se pysty työskentelemään kovin pitkää, joten otettiin joko pelkkää kiertoa tai keppejä, nyt keskittyy vaikka ottaa kiertoja sekä keppejä. Ei tuo haukkuminen/karjuminen haittaa jos se oikeasti keskittyy myös tekemiseen ja tekee kunnolla. Pitää olla tarkkana.
Otettiin äsken myös muutaman kerran kulmia kepeille, pyrin nyt, että viimeistään viikon lopussa pystyisin lähettämään Aadan keppien keskeltä kummalta puolelta tahansa kumpaankin päähän, nyt se menee noin toisen keppivälin kohdalta.

Sindin kanssa ollaan treenailtu tokoa vaan. Oon pyrkinyt mahdollisimman nopeaan ja innokkaaseen suoritukseen, tekniikka ei ole ollut meille nyt niin tärkeä, toistaiseks riittää, että Sindi tekee vauhdilla ja iloisesti. Siinä ollaankin mielestäni onnistuttu hyvin, häntä heiluu jatkuvasti seuruussa ja jäävät on nopeita, maahan se tosin ei edelleenkään suostu menemään nurmella.
Aloitettiin myös treenaamaan ruutua, viedään yhdessä lelu/namit ruutuun ja lähetän sitten vähän kauempaa sinne, jotta heti alussa Sindille jäis ruudusta mielikuva, että nyt juostaan! Tähän mennessä ainakin on lähtenyt nopealla laukalla ruutuun, namit ehkä toimii Sindillä paremmin, kuollut lelu ei sitä innosta. Pitää muistaa sisällä nyt vaikka aluks ottaa maahanmenoja milloin missäkin tilanteessa ja mahdollisimman yllättäen, tätä liikettä me ei nyt pilata heti alkuunsa.

Agikisat Mikkeli 10.07

2010-07-08T19:15:00.000+04:00

Hyppyradan tuomaroi Elina Hannikainen, simppeli perusrata, jossa ei meille mitään haastavaa (paitsi aika...). Aika suoraa pätkää koko rata. Alussa vähän hidastelua, suoralla sain kuitenkin liikkumaan. Oletin kuitenkin, että menee putkeen vaikka lähtisin itse jo liikkumaan seuraavalle, mut ei. Kävi suulla, mut seuras sit minuu. Eli vitonen siitä. Loppurata menikin ihan kivasti, kepeilläkin alkoi oikea rytmi löytyä viimesten keppien aikana. Laskeskelin, että jos ei olis tullut tuota ylimääräistä lenkkiä ja Sindi olis parissa kohdassa liikkunut reippaammin, oltais alitettu ihanneaika. Tulos siis yhteensä 15,63.

Toiselle radalle lähdettäessä päätin, että nyt ei enää yhtään tommosta täysin turhaa ja äärettömän ärsyttävää virhettä, ainakaan ohjaajan suunnalta. Jarmo Jämsä oli kehitellyt ihan kivan radan, sain vaan valssailla lähes joka kohdassa, koska Sindihän ei edelleenkän kestä takaaleikkausta. Puomin alastulolla vähän hidasteli, keinun meni nätisti, mut aavistuksen hitaasti siihen nähden, mitä vauhtia se normaalisti menee. Aan edessä sitten pysähtyi kokonaan ja katto tuomaria, hyvin kuitenkin tuli sitten eikä pahemmin edes hidastellut. Tuloksena kuitenkin siis 0 ja yliaikaa jonkun verran (tuloslapuissa ei ollut kuin ratavirheet eikä jaksettu jäädä odottelemaan tuloksia taululle...). Jotenkin miusta alkaa tuntua, et Sindi on kehittänyt itelleen jonkun jännityksen kisoihin tai sit se on niin kaavoihin kangistunut, ettei toimi muilla kentillä, jota en kyllä ihan usko. Miun mielestä en edes jännitä itse kisoissa, joten miten koira sitten? Äh, pitää nyt kouluttaa tuo Aada kisavalmiiks, sen kanssa pääsis lokakuun lopussa jo kisoihin (hmm nää suuret tavotteet). Sindin kanssa ainakin jatketaan harrastusta, mut en tiiä mennäänkö kisoihin jos tuo ei oikeesti juokse.

Mä tahdon nähdä kaiken ja jokaista rakastaa

2010-07-04T20:47:00.000+04:00

Treenikoosteet vai mätsäriuutiset ensiksi? Okei, mätsärit eka, kun vielä jotain muistan.

Eli tänään Sulkavalla meni aamupäivä aika mukavasti. Auton lämpömittari näytti 27 astetta, huhhuh, oliskohan lämmin päivä tulossa?
Kehät oli nurmikentällä, jota ei oltu pitkään aikaan leikattu, joten Sindin liikkeet oli vähän mitä oli. Joka tapauksessa Sindille sininen ja sijoittui lopulta ensimmäiseks ja bis-kehässä vielä sitten 4. Aadalle punainen nauha ja toinen sija, ei malttanut enää lopussa seisoa, tolle pitää tehdä jotain. Kirjaimellisesti oikeesti juoksin kehästä toiseen, koiraa vaan piti välissä vaihtaa, on tää rankkaa. Mutta siis saldona Aada PUN2, Sindi SIN1 & BIS4.

Seuraaminen on Sindillä ihan hyvällä mallilla, eka pätkä aika lailla BH-kaavion tapainen, hyvä kontakti ja paikka, lopussa keskittyminen hieman herpaantui, näkyi käännösten venymisenä ja pomppimisena, muuten ei oikeastaan mitään vikaa. Seuraavat pätkät ihan lyhyitä, pääpaino vauhdin muutoksissa, ei mitään erityistä.
Jääviä treenattiin ihan vaan idarilla, istumisessa tarjosi eka maahanmenoa, mut pienen muistutuksen jälkeen jäi oikein. Myös muut hyviä ja nopeita, lähti reippaasti epäröimättä mukaan, mikä oli tosiaan meillä joskus ongelma. Toisella kerralla tuli jotain häikkää ilmeisesti ja siirtyi seisoessaan minuu kohti, mut tätä ei sitten toistanut.
Paikallaolo erinomainen, ehkä kolme minuuttia, selkä koiraa kohti. Makasi rauhassa, mut kuitenkin riittävällä vireellä, ei edes ilmeisesti vilkuillut muualle. Yllätyin positiivisesti erityisesti siitä, ettei edes yrittänyt ennakoida perusasentoa! Lisäks kiertelin taloa ja aiheutin erilaisia häiriöitä, ei vaikutusta.
Vähän eilen aloittelin luoksaria olkkarissa, namialusta koiran takana sekä miun takana. Sindihän osaa pysähtyä käskystä, joten liitin vain sen luoksetuloon. Sisällä tuo ei kovaa tule, joten paikka oli optimaalisin onnistumisen kannalta. About 40% suorituksista pysäytin ja lähetin takapalkalle ja muuten annoin juosta suoraan hakemaan miun takaa palkan. Nopeesti Sindi tajus idean enkä huomannut hiipimistä tai hidastelua, pitää vaan muistaa edetä tarpeeks rauhallisesti, ettei vahingossakaan rikota liikettä.

Aadan kanssa ollaan oikeastaan otettu vaan jotain perusasentoja, seuraamisia ja keppejä muutaman kerran, ei siis mitään maailmaa mullistavaa, heh.

Party everyday

2010-07-02T15:38:00.000+04:00

Oliskohan pitänyt jo alkuviikosta kirjotella jotain treeneistä, kun tää muisti on mitä on. No, käytiin koirien kanssa maanantaina ja tiistaina agittamassa kentällä omatoimisesti. Maanantaina Sindin kanssa otettiin suht helppoa pätkää, takaakiertoja ja irtoamisia lähinnä. Ei mitään erityistä ongelmaa, meni aankin ilman ongelmia. Aadan kanssa otettiin hyppy-putki-hyppy-hyppy sarjaa niin, että viimeiset hypyt oli avokulmassa, meni yllättävän pienellä kaarella, tosiaan ollaan treenattu vain sankolla muutaman kerran. Tutustuttiin myös renkaaseen, ei yrittänytkään välistä, tosi hyvä.
Tiistaina rakennettiin Sindille ihan kiva joku vajaa 20 esteen rata, pääasiassa piti pitää koira hallussa vaan kokoajan, lähes joka esteeltä pystyi valitsemaan väärin. Piti olla vaan tarkkana vartalon kanssa, ettei vahingossakaan anna vääriä ohjeita. Tääkin meni yllättävän hyvin, kepeistä meni ensimmäisestä välistä vaan läpi, kun en älynnyt valssata ennen. Kontakteilla jäi taas taivastelemaan, tai no puomilla ja aalla, keinunhan se menee oikeasti kovaa. Palkkailin sitten alhaalla ja tuli reippaasti.
Aadan kanssa erilaisia hyppy-putkiyhdistelmiä ja kasia hypyllä. Nopeaoppinen likka kyllä on, kolmas kerta kun käytiin treenaamassa kunnolla ja nyt jo menee noin hyvin! Pituutta vähän aloteltiin, eka otti vauhtia itse esteestä, mutta kun palkkaa ei herunutkaan niin hyppäsi sitten kunnolla.

Keskiviikkona sitten suunnattiin kohti Kerimäkeä mätsäriin taas pitkästä aikaa. Tuomarina Anuriikka Poutala, kennel Hertta-Ässän. Sindi ja Aada pääsivätkin sitten pyörähtämään molemmat pari kertaa kehässä, kun selvittiin ilmoittautumisesta. Sisko ja Aada kiilasivat hyvällä suorituksella ensimmäisiksi, Aada oli älyttömän upeesti! Veli ja Sindi sijoittuivat sitten neljänneksi, hyvin siis meni molemmilla :). Vein Aadan yhdistettyyn FCI 3, 4 ja 9-kehään ja ilmeisesti melko pitkä ilta oli tehnyt tehtävänsä ja tuntui, että Aadaa kiinnosti kaikki muu paitsi esiintyminen, pelkäs jopa tuomaria vähän, tähän pitää kyllä tulla muutos. Selkä köyryssä seisoi, kun ei oikein huvittanut, mutta liikkui hyvin. Sisko handlasi sitten Sindin, joka esiintyi ihan edukseen mielestäni. Aadan sijoitus oli sitten lopulta kolmas, Sindi ei pärjännyt.

Eikä tää tähän päättynyt, torstaina matkattiin vielä Parikkalaan mölliagiin. Sindillä kaks starttia, ykkösluokassa ja 2-3luokan tasoisissa. Ykkösluokan rata oli helppo, ainut kohta, mikä mietitytti oli putkesta vienti aalle. Aa oli aika tarkasti mutkaputken takana, jonka päät osoittivat täysin vastakkaiseen suuntaan aahan nähden. Sindi ei kuitenkaan yhtään edes epäröinyt, reippaasti vaan juoksi aalle. Vähän alastulolla vilkas tuomaria vauhtia hidastaen, mut ei jäänyt taivastelemaan. Hieman hitaat kepit, hyvä aloitus joka tapauksessa. Sain vietyä kunnialla toiseksi viimeiselle esteelle, pussille. Yllättäen Sindi kieltäytyi sitten kokonaan menemästä sinne ja kolme kieltoahan siitä tuli eli hylky. Tuli läpi sitten, kun kangas nostettiin ylös ja päästiin maaliin.
Toinen rata oli sitten aika mielenkiintoinen, alku oli aika peruskauraa, looginen. Aan jälkeen oli sit pimeitä kulmia putkeen ja muuta, esim. vapaavalintainen putken pää, mitä ei nykyisin paljoa näekään. Tällä radalla Sindin vauhti ei ollut vauhti niin hyvä ja kontakteilla turhaa varmistelua, muuten tosi hyvä taas. Mut se pussi... Ei mennyt taaskaan ja hylkyhän se siitä taas saatiin, pitää nyt tosissaan ottaa pussi treenattavaks!
Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä, että käytiin, nyt tietää missä Sindi melko varmasti onnistuu ja mikä kaipaa vielä treeniä. Luotan nyt aahankin, ehkä se menee kisoissakin sen ilman muttia.

Agitusta ja mökkeilyä

2010-06-26T23:00:00.000+04:00

Lähettiin pari päivää sitten käymään mökillä ja siellähän olikii sitten sakemanni-malimix, pystis ja 3kk malamuuttipentu vastassa. Aada ystävysty heti kaikkien kaa ja siellähän tää paino tuon seropin ja malamuutin kanssa ihan onnessaan. Sindikää ei saanu mitää ahistaa ja pelottaa-kohtausta eli älyttömän hyvin meni. Vähän yllätti tuo Aadan asenne, se oli heti porukan pomo, komensi muita, kun meni yli ja oli muutenkii niin the boss olevinaan, kuitenkii tommonen kakara.

Pari kertaa Aada kävi uimassakin (siitä ei puhuta monta kertaa se tippu) ja oon positiivisesti yllättynyt miten nätisti se tuli luokse aina kun pyysin. Kyllä sillä jotai järkee alkaa päästä löytymään, vihdoin. Seuraavana päivänä varasin kentän ja käytiin agittamassa koirien kanssa vähän. Aadan kanssa otettiin kolmea hyppyy ja putkee peräkkäin, se tykittää kyllä ihan täysillä! Loppuu kohden vissiin kiihtyy niin, et ei malta enää keskittyy, näky esteen kiertämisenä ja päin hyppimisenä. Tosin tääkin meneee varmaan ohi, kunhan vähän treenataan. Lisäks otettiin vähän keinuu, Aada vähän pelkää ja saa tosissaan houkutella sitä tulemaan, mut parin toiston jälkeen ei enää jänistäny niin. Otettiin myös keppejä verkoilla, että tottuu muuallakin menemään kuin vaan tässä kotipihassa. Tähän asti ainakii miun lupaus on pitänyt, kyllä tuosta huomaa jo eron, jos tuo vauhti säilyy verkkojen pois oton jälkeenkin niin hyvä tulee.

Sindin kanssa treenatiin tosi simppeliä pätkää, jotain viis estettä ehkä. Sitä vauhtia vaan yritin saada mahdollisimman paljon ja et oikeesti se painais menemään, melkein siinä onnistuinkin. Jostain syystä takaakierrot venyi kauheen suuriks ja hitaiks, niitä pitää ehdottomasti treenata. Sindinkin kanssa otin keinun pari kertaa, palkka odottamassa parin metrin päässä. Ja mikä vauhti, Sindi oikeesti veti keinun niin täysillä, kun pystyy ilman et menee lennoks, upeeta.

Ilmoitin Sindin agimölleihin ja Mikkeliin 10. päivä. Pitää nyt kattoo miten menee tai meneekö oikeastaan mitenkään.

Pientä päivitystä

2010-06-21T12:57:00.000+04:00

Onpas tää tosiaan unohtunut ihan kokonaan, mut lupaan nyt kesällä (vaikka vettähän tuolla sataa) kunnostautua, lupaan. Koirien kanssa ollaan treenailtu ihan normaaliin tapaan, mitä nyt ollaan pystytty.
Aadan kanssa ollaan aloiteltu keppien opettelu, verkkoihin päädyin vaikka kujat olisivat kiinnostaneet myös, mut miulla ei oo vaan resursseja treenata niitä yhtä paljoa kuin verkoilla, jotka sain aika kätevästi tuohon pihaan. Nyt ollaan vajaan viikon ajan keppeihin tutustuttu, muutama toisto kerrallaan. Aluks tottakai oli hieman hakemista, mut nyt menee jo ihan kivalla vauhdilla ja rytmikin alkaa löytyä. Toistaseks ainakin näyttää siltä, että tää tapa sopii Aadalle, se on ehkä turhan malttamaton ja höselö käsiohjauksella opetettavaks, mitä en itse asiassa pahemmin edes miettinyt. Voisin luvata myös, et otan videota tietyn väliajoin, että työkii pääsette seuraamaan meijän edistymistä ;) Tässä nyt parin päivän takaista.

Ollaan otettu myös näin tokopuolella sivulletuloja, Aadalla on vähän ongelmia takapään käytössä, joten siirryttiin nyt siihen, et koira tulee suoraan takaa vaan vierelle istumaan ja vähitellen oon lisännyt kulmaa ja vaikeutta siihen. Se kun tosiaan tahtoi kättä vasten hyppimällä tulla perusasentoon. Tästä saattais olla apua. Myös maahanmenoja ollaan vahvisteltu aika reippaasti - istumisen kautta maahanmeno on vähentynyt älyttömästi. Seuraamistakin ollaan treenattu, nätistihän se menee, välillä vaan tuntuu intoo olevan niin paljon, et meinaa alkaa edistämään.

Sindin kanssa päästiin a-kammosta aika hyvin, menee jo reippaasti, ihan kun sitä koskaan mikään ois ees pelottanut! Ilmeisesti oli vaan epävarma pohjasta, joka oli ennen uutta maalausta melko kulunut ja liukas. Tokossa ollaan vain alon liikkeitä vahvisteltu, seuraamisia, jääviä ja luoksetuloa pääasiassa. Ainiin, pitääkin muistaa treenata nyt hihnassa seuraamista kanssa, muistuttakaa! Ei oikeastaan mitään erityistä siis.

Niin paitsi, et ollaanhan myö parissa mätsärissä nyt käyty :) Rantasalmella Aada oli nuorten PUN4, Sindi SIN2. Toissa sunnuntaina ihan täällä mätsit, Aadalle PUN-, Sindi BIS4. Parissa käytiin vielä noitten lisäks, mut niissä ei muistaakseni mitään merkittäviä sijoituksia.

Hei me treenataan!

2010-03-07T12:38:00.000+03:00

Ollaan oltu nyt ahkeria, molempien koirien kanssa treenasin jo tänään ja eilenkin illalla. Illalla sisällä Aadan kanssa sivulletuloa ja vähän seuraamisen alkeita. Houkuttelin vain mukaan kävelemään ja palkkasin heti kun otti kontaktin. Eli vähän vaan Aadalle kerroin mitä se seuraaminen on, pitää nyt kattoo miten tästä jatketaan.

Tänä aamuna pihalla otettiin sit kans perusasentoo ja lisättiin kestoa minkä verran nyt pihalla uskalsi istuttaa hangessa. Tosi hienosti Aada keskittyi, ei yrittänytkään tehdä omiaan, kyl ne namit voittaa kaikenlaisen yksin riehumisen ja haahuilun.

Sindin kanssa treenattiin illalla eteentuloo ja kyllä tuo on aika hyvin sen sisäistäny, ei tuu enää vinoonkaan. Pisimmillään jätin Sindin ehkä noin viiden metrin päähän ja pyysin eteen, tosi nätisti tuli eikä tarjonnut edes sivulletuloa mistä oon tosi yllättynyt.

Pihalla sit otettiin pääosin seuraamista, paljon käännöksiä ja mutkia, jotta kontakti varmasti pysyisi ja koiran pitäis olla tosi tarkkana. Suht pitkä matkakin oli, ennen kuin palkkasin ja kerrankohan vilkaisi jotain muuta. Lisäks vielä eteentuloja, pari kertaa otin ihan lyhkäsellä matkalla, pyysin eteen, palkkasin ja siirryin askeleen taakse. Pari kertaa kuitenkin otin noin kymmenen metrin matkalla ja tosi hyvin tulin, alkaa tääkii olla jo aika vahva liike.

Tokotustus

2010-03-06T13:04:00.000+03:00

Äsken treenattiin koirien kanssa pikkasen. Taitavia otuksia molemmat :)).
Sindin kanssa käytiin läpi vähän noita alo:n liikkeitä, että mitä pitää vielä treenata. Kun sisällä otin treeniliivin niin Sindihän sekosi täysin. Tuo elikko ilmeisesti oli odottanut jotain treeniä.
Seuraaminen taluttimetta meni ihan yllättävän hyvin. Kauheella innolla ja vauhdilla teki, vau! Aika pienellä alueella tehtiin, siksi paljon käännöksiä. Muutamassa käännöksessä oikealle Sindi vähän valui, mut parani loppua kohden kun malttoi keskittyä. Vasemmalle ja täyskäännökset sujuivat älyttömän hyvin, kyl se ainakii jotai osaa. Juoksuosuudella pari laukka-askelta otti innostuksissaan, malttoi kuitenkin nätisti ravata vieressä sitten hyvällä kontaktilla.
Liikkeestä maahanmeno toimi miun mielestä tosi hyvin, hyvä seuruu, nopee maahanmeno ja nätti perusasento, voiko muuta enää toivoa? Vire tässäkin kohdallaan, itse asiassa kyseisen liikkeen kanssa ei koskaan ole ollut ongelmia.
Liikkeestä seisominen tuotti aluks hieman ongelmia. Sindi tarjos pari ensimmäistä kertaa maahanmenoa. En erityisemmin huomioinut, sanoin vain jotain hupsis, tuuppas tänne ja otettiin uudestaan. Näytti kuitenkin siltä, ettei tuo millään tajunnut mitä se odo nyt tarkottaa, niin otin kerran niin, että käännyin saman tien koiran eteen ja sanoin käskyn -> palkka. Seuraavalla kerralla jäi hyvin seisomaan, eli ei nyt onneks ihan kokonaan ollut unohtunu.
Luoksetulo oli kans miusta erinomainen. Hyvällä vauhdilla tuli luokse siistiin perusasentoon, vaikka ohi meni just auto, joka joskus olis Sindiä häirinny. Perään vielä pikkupätkä seuraamista ja siitä sitten palkka ja kunnon leikit.
Listasin tähän vielä sit asioita, mihin pitäs nyt erityisesti kiinnittää huomiota Sindin kanssa:

Seuraamisessa käännökset, varsinkin oikealle
Juoksuvauhti, jotta koira ei vahingossakaan pääse laukkaamaan
Katse itellä eteenpäin, pitäs vaan lu0ttaa et koira tulee kyllä perässä
Tarpeeks tiukka ja selkeä käskytys, ei mitään muminaa!
Liikkeiden välissä ei hetkiä, jolloin ei leikitä tai tehdä -> Sindin vire laskee varmaan puolella

Aadan kanssa otettiin sisällä sitten pientä treeniä ennen ja jälkeen Sindin. Perusasentoa, joka menee yllättävän hyvin. Aada tulee hyvällä vauhdilla ja aivan oikeaan paikkaan. Pomppiminenkin on vähentynyt huomattavasti, nyt kun ei ole tarvinnut ohjata sitä enää oikeaan paikkaan ja namit voi pysyä taskussa palkkaukseen asti. Vois alottaa seuraamisen opettelun pikkuhiljaa. Jos vaan uskallettas. No ei, pitää nyt kattoo :D. Maahanmenoa otettiin myös, Aadalla oli niin paljon virtaa ja intoa, että ei millään olis malttanut kestää paikallaan, joten käsimerkkiä käytin apuna ja sitten toimi paremmin. Toistoja ehkä kymmenen ja lopussa ei tarvinnut enää kun vähän näyttää kädellä alaspäin, kyllä myö joskus päästään kisoihin yms :D.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva oli treenata taas pitkästä aikaa, ehkä nyt saisin otettuu itteeni niskasta kiinni ja harjoteltas joka päivä + muistasin kirjottaa treenit aina ylös tänne...

Citypuudelit

2010-03-05T20:51:00.000+03:00

Aikaa taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, mutta mitään ihmeellistä ei tosin ole tapahtunutkaan. Pari kertaa ollaan Sindin kanssa päästy agitreeneihin, muuten ollut aika hiljaista näin treenipuolella, nuo villat kun jäätyy pihalle samantien. Hiihtoloman viimeisiä päiviä vietellään ja kävimmepä tuossa pyörähtämässä Joensuussa. Koirat tulivat mukaan ja kivaahan niilläkin näytti olleen. Automatka meni kohtalaisesti, pientä ininää sieltä takaa välillä tosin kuului. Hotelliin Aada tutustui nopeasti ja tänään tepasteli käytävillä (hups) kuin vanha tekijä. Kuten arvasin, Sindiä vähän jänskätti hissit, mut kyllä sekin niihin tottui, Aada taas ei välittänyt mistään. Joko se on niin tyhmä ettei se tajua pelätä (mikä on täysin mahdollista) tai sit se ei oikeesti pelkää. Käytiin juoksuttaa koiria koirapuistossakii, joten Aadakin sai olla vapaana ja voi sitä vauhdin määrää. Oli kyllä koirilla hauskaa ja kun ei autossakaan kuulunut minkäänlaista ääntä niin eiköhän tuo riehuminen tehnyt tehtävänsä... Nyt pitäs kuitenkii kunnostautua tuon tokon kanssa. Kyllä tuolla pihalla sen pari minuuttia tarkenis kummankin kanssa treenata, jospa Sindin kanssa tän vuoden puolella kisoihin päästäs ja Aadan kaa ees vähän eteenpäin, kun tosiaan noita alkeita vielä jauhetaan. Mut mitä nyt pientä harjotusta ollaan sisällä tehty niin ei tää ihan toivottomalta näytä. Aada on intoo täynnä kun ilmapallo ja hirveesti tekis mieli tehdä, mut kun on vaan niin paljon sitä vauhtia =) Sindin kanssa taas sisällä ei kauheesti voi tehä mitään, sillä ei oo mitään vauhtia tai motivaatiota, ulkona se on kun toinen koira. Jospa tuo Aada antais palasen energiastaan Sindille :D. Ja jotta tää teksti ei jäis ihan kuvattomaks niin lopuks kuva Sindistä, joka tuli pesulta. Huom. kuvassa ei ole vahingoitettu yhtään eläintä.

Turkkiongelmia

2009-12-26T19:08:00.000+03:00

Taas tää iki-ihana aika vuodesta, kun lunta tulla pyryttää ja on kivasti pakkastakin. Villisten turkki menee ihan kivaan kuntoon, vaikka haalariakin käyttäisi niin, ei, silti ihan takussa aina, kun lunta menee haalarin sisään, turkki kastuu ja lopulta menee ihan takkuun. Aadallekin pitäis varmaan tommonen haalari hankkia niinkuin Sindillä on, suojais vähän enemmän kun pelkkä takki. Vielä kun Aadalla alkaa tuo takkuaika näkyä niin tuplasti hankalampi on tuo turkki hoitaa. Vielä kun tuntuu, et Aada räjähtää kohta, kun sillä tuntuu energiaa olevan loputtomasti, niin ei riitä, että vaan käveltäs pikkunen lenkki auratuilla kaduilla auringonpaisteessa.
Mutta kertokaas fiksummat, että auttasko silkkitipat takkuihin? Ja miten niiden käyttö käytännössä tapahtuu. Kun Aadalle vielä tulee tuohon päätukkaan kumilenksujen kohdalle kauheet takut ja siihen kerääntyy ikään kun pölyä niin auttaisko ne. Kokeilin laittaa tommosen ihan perus ponkkarin, mut se ei kestä paikallaan ja samalla tavalla tota pölyy tulee. On nää ulkonäköasiat hankalia...

Treeniä ja tavoitteita

2009-12-25T20:08:00.000+03:00

Aattelin nyt kokeilla Bloggeria, kun Vuodatus temppuilee jatkuvasti (esim tänään poisti koko pitkän kirjotuksen, kun yritin ladata kuvaa...), jospa tää toimis paremmin. En nyt jaksa kirjottaa meijän kuulumisia, joten tän päivän treeneistä.

Lähettiin koirien ja Veeran kaa treenaamaan koululle pakkasesta huolimatta. Veera piti Aadaa, kun Sindin kaa treenasin ja kuvas samalla. Kyllä huomaa omat virheet selvästi! Esim. mie seuraamisessa en luota Sindiin yhtään, joten kävelen ryhdittömästi ja tuijotan painostavasti koiraan, vaikken sitä itse tiedostakaan. Ja kävelen edelleen liian pitkillä askelilla, ainakin Sindille, vaikka siitä on mainittu ja kerran jopa opin tuon, mut taas on unohtunut. Mumisen osan käskyistä aivan liian epäselvästi, joten koira ei tietenkään toimi ja kaiken lisäks annan vielä joissakin liikkeissä ihan liikaa vartaloapuja, vaikkei Sindi niitä tarvitsisikaan. Ohjaaja taas turaa, koira tekis jos pystyis.
Alotettiin vapaana seuraamisella, perusasento tuntui ihan älyn vaikeelta, tosin takki ja lumi häiristi, mut silti jotenki näytti siltä, kun Sindiä ei ois vähempää kiinnostanut. Eli nyt treenataan vaan perusasentoja superpalkalla. Tää on ollu meillä ennenkin kompastuskivenä, jotenkii vaan aina oletan, et kyllä se sen tekee ja osaa, aina voi vaan jatkaa liikettä perusasennon jälkeen ilman ns. välipalkkaa. Itse seuraaminen meni jo paremmin, Sindillä hyvä kontakti ja ilme. Vähän meni pomppimiseks välillä, mut vaihdoin vaan aina suuntaa yleensä täyskäännöksellä niin, että sen oli pakko taas seurata miun liikkeitä ja keskittyä täysillä. Kokeilin myös juoksua ja S kesti hyvin mukana, jes.

Liikkeestä maahanmeno onnistui parin yrityksen jälkeen, ekaks jäi seisomaan ja seuraavalla kävi kyllä maahan, mut nous heti ylös. Kolmannella kuitenkin onnistui lähes täydellisesti, nopee maahanmeno ja tästä siis takapalkalle. Tässä just sössin ekalla kerralla, käskytin tosi epäselvästi, Sindi kaipaa sitä napakkuutta.

Seisominen on se meijän bravuuri, Sindi pysähtyy ihan täydellisesti ja sen ykskää jalka ei liikahda. Joskus tosin tuo ennakoi perusasennon, mutta harvemmin nykyisin, sen verran sitä sillon jankattiin =D

Luoksetulo meni ihan nappiin, tuli ihan innolla ja ei ees pompannu jalkaa vasten. Siisti perusasento ja tosi hyvä ilme, mikä oli parasta.

Kaikenkaikkiaan kivat treenit, nyt taas aletaan treenaamaan tavoitteellisemmin. Päätin nyt ottaa ton treeniliivinkii mukaan, alan käyttämään sitä ainakin tokotreeneissä, niin että siitä muodostuu Sindille se merkki, että nyt mennään treenaamaan ja on hauskaa ja kivaa ja mukavaa tehdä!

Sitten nuo tavoitteet 2010 ja vuoden 2009 ruotiminen:

Sindin kanssa agissa tarkoitus treenata takanaleikkauksia, kun se on niin hankala asia meille. Vauhtia myös lisää ja varmuutta esteille ja muutenkin radalle. Mahdollisesti myös nousu kakkosiin, mutta jos ei nyt nousta niin ainakin saatas hyvä fiilis jäämään kisoista!

Tokossa kisaamaan alo:on, ainakin pari kisaa oon alustavasti kattonu. Ykkönenhän on totta kai tavoitteena, ehkä se TK1, riippuu miten lähtee rullaamaan.

Yleisesti totutella uusiin asioihin ja ihmisiin. Mätsäreissä käyntiä, joissa tuomari on Sindistä pelottava. Ja sitten kuvauksiin, ainakin polvet ja lonkat.

Aadan kanssa agin aloittelua, tutustutaan esteisiin ja treenataan erilaisia ohjauskuvioita. Vauhtitreeniä paljon, siitä tulee supernopee koira! :D

Tokossa alo:n liikkeita ja ihan perusjuttuja edelleen. Tuskin kisaamaan päästään, mut sillä nyt ei ookkaan mikään kiire.

Näyttelyturkin kasvatusta ja ainakin pariin kehään pitää päästä pyörähtämään. Mätsäreihin myös.

Sekä tietenkin kaupungissa kävelyä ja uusiin, ihmeellisiin asioihin totuttelua.